Poliittinen jakolinja kulkee nyt liberaali-konservatiivi-akselilla

7.5.2017

Riikka Suominen

Jo viime kesänä brittiläinen aikakauslehti Economist julisti, että enää politiikassa ei ratkaise jaottelu oikeistoon ja vasemmistoon. Jako menee nyt avoimuutta kannattavien ja rajoja sulkevien välillä.

Ranskassa käydään parhaillaan presidentinvaalien toista kierrosta tällä akselilla. Euroopan yhteistyötä ja maahanmuuttoa vastustavaa Marine Le Peniä vastassa on arvoliberaali ja Eurooppa-myönteinen Emmanuel Macron. Ehdokkaiden talousajattelu on jäänyt taka-alalle.

“Ranska on perinteisesti jakautunut vahvasti kahtia vasemmistoon ja oikeistoon, mutta näissä vaaleissa tärkeämpi jakolinja näyttää menevän globalisaatiota puolustavien liberaalien ja rajojen sulkemista vaativien nationalistien“, kirjoitti toimittaja Emmi Skytén ennen Ranskan presidentinvaalin ensiimäistä kierrosta.

Jos tämä jako vakiintuu kansainväliseen politiikkaan, heijastuu se myös Suomen puoluekenttään. Toistaiseksi jaosta vapaamielisiin ja konservatiiveihin on nähty meillä vasta ensimerkit.

Vielä vuoden 2012 presidentinvaaleissa ei edes retoriikassa korostettu konservatiivipuolueen Sauli Niinistön (kok) ja seksuaalivähemmistöön kuuluvan vihreän Pekka Haaviston eroa arvoliberaaliuden suhteen. Jos miehet kohtaavat ensi vuonna uudelleen, haetaanko silloin tällaista eroa?

Selkeimmin arvokonservatiivi-liberaali jaottelulla on itsensä toistakseksi asemoinut perussuomalaiset. Janan toisessa päässä on vihreät. Vihreät ei kuitenkaan ole tehnyt vapaamielisyydestään itselleen brändiä.

Muiden eduskuntapuolueiden asemointi on ajalta, jolloin puoluetta määritti sen talouslinja. (Paitsi rkp:n, jota määrittää kielipolitiikka.)

Voi miettiä, onko nykyäänestäjälle enää oleellisinta puolueen linja tulonsiirtoihin. Usempi lienee valmis oman puolueensa kompromisseihin veroasteen kuin tasa-arvon tai yhdenvertaisuuden suhteen.

Aiheesta arvoliberalismi suomalaisessa politiikassa lisää seuraavassa Vihreän Langan numerossa, joka ilmestyy toukokuun 19. päivä.

Tweet