Kuntavaalit isänmaan asialla

24.3.2017

Riikka Suominen

Vihreillä on myötätuuli. Kansalaiset symppaavat, puolue käy kuntavaaleihin ennätyksellisen tuhdilla ehdokaslistalla ja puheenjohtajakisa orastaa. Ainakaan vielä ei näy merkkejä, että sekään riepottelisi puoluetta.

Samaan aikaan Suomessa tapahtuu jotain huolestuttavaa. Yhä useampi ilmaisee pelkonsa siitä, että maa on jakaantumassa kahtia. Poliittiset ääripäät loittonevat toisistaan.

Oikeassa laidassa otetaan entistä enemmän pesäeroa liberaaleihin arvoihin, ihmisoikeuksiin ja kansainvälisyyteen. Perussuomalaisten kesällä valittava puheenjohtaja vie puoluetta maahanmuuttovastaiseen ja eurooppakielteiseen suuntaan. Vihapuheesta bisneksen luoneelle Ilja Janitskinille kerätään kannattajakortteja presidentinvaaliin.

Vihreitä tilanne hyödyttää. On selkeää, kun puoluekartalla löytyy vihreiden vastakohta.
Suomelle jakautuminen ei ole hyvästä.

Maa jakautuu muutenkin. On digitaalinen eliitti ja toisaalla suuri joukko, jolle toimeentulo on yhä epävarmempaa. Sitra on hahmotellut kehityksen vaikutuksia Suomeen ja kehottaa varautumaan isoihin muutoksiin.

Länsimaiselta työväenluokalta on hävinnyt hyväpalkkaisia vakaita töitä. Tätä pidetään yhtenä syynä taantumuksellisen politiikan suosioon. Sitran kirjoittajat povaavat, että jatkossa kehitys vie vakitöitä myös keskiluokalta.

Miten estää se, ettei mahdollisesti lisääntyvien uusien työttömien pettymys kanavoidu autoritäärisen politiikkaan?

Tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa käydään kuntavaalit. Tilanteessa, jossa vihreillä on käsisssään valtit vaalivoittoon ja jossa on samaan aikaan riski, että Suomi on jakaantumassa kahtia.

Suomen suurin turvallisuusuhka on hajaannus. Se, että pieni kansa käyttää voimansa keskinäiseen riitelyyn. Tai, vielä pahempaa, alamme vainota toinen toistamme. Siihen ei lämpenevän ilmaston ja sekoilevien suurvaltojen aikakaudella ole varaa.

Kunnissa on mahdollisuus liennyttää jakolinjoja. Kunnat vastaavat sote-uudistuksen jälkeen koulutuksesta, kaavoituksesta ja kulttuurista. Niiden lisäksi kuntien kannattaisi ottaa myös uusi rooli. Varmistaa, että kuntalaiset tuntevat kunnan omakseen ja että kuntalaiset ovat keskenään tasa-arvoisia.

Tätä kansalaisetkin haluavat. Kun kunnallisalan kehittämissäätiö kysyi suomalaisilta, mitä kuntien pitää jatkossa tehdä, korkealle nousivat henkisen ilmapiirin tukeminen ja yhteisöllisyys. Niitä pidettiin jopa tärkeämpänä kuin palveluita.

Ehkä työelämän epävarmuuskin on helpompi kestää, kun saa arvostusta aktiivisena kuntalaisena. Jos voi luottaa siihen, että vaikeuksiin saa apua sekä kunnalta että muilta sen asukkailta. Ja siihen, että lapsi saa jatkaa päivähoidossa, vaikka vanhemmalta loppuisivatkin työt.

Digitalisaatiota kannattaa käyttää kuntalaisten mielipiteiden kuunteluun. Nykyajan kuntalaiset eivät tyydy olemaan kuuliaisia alamaisia vaan haluavat vaikuttaa kunnan asioihin vaalien välilläkin. Ja hyvä niin!

Perustulo lisää ihmisten tilaisuuksia toimia. Vihreät on heittänyt ajatuksen, että Helsinki voisi paikallisestikin kokeilla perustuloa.

Vihreillä on mahdollisuus olla näiden vaalien jälkeen entistä isompi puolue. Se tilaisuus pitää käyttää yhtenäisen maan rakentamiseen. Jos vihreät onnistuu siinä vaalikentillä ja valtuustoissa, se on näinä aikoina isänmaallisin mahdollinen teko.

Tweet