Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
14.11.2014
”Tyhmä muuri”, tuhahti berliiniläinen ystäväni viime viikonloppuna. Matkamme tanssitreeneihin oli tyssännyt idän ja lännen rajalle.
Berliini juhli muurin murtamisen 25-vuotispäivää pystyttämällä uuden muurin. Sitä ei rakennettu betonista, vaan 8 000 valkoisesta, hohtavasta ilmapallosta. Sunnuntai-iltana ne päästettiin leijailemaan harmaalle taivaalle. Kaunis symboliikka houkutteli turistit ja osan paikallisista kaduille, ruuhkautti raitiovaunut ja teki bussilla liikkumisesta hyvin hidasta ja vaikeaa.
Ihastelin kaupunkia halkovaa ilmapallojen riviä. Katsoin arkistovideoita riemuitsevista ihmisistä irrottamassa palasia muurista ja liikutuin. Minulle vuosipäivä oli yksinkertaisesti vapauden juhla.
Ystäväni oli paikalla vuonna 1989, isänsä hartioilla. Tänä vuonna hän ei juhlinut, kuten ei moni muukaan tapaamani itäberliini- läinen. Ilmapallomuuri tuntui lähinnä ärsyttävän heitä. Muuria he eivät ikävöi, mutta monen mielestä jälleenyhdistyminen synkentää muurin murtamisen muiston.
Heidän mielestään Saksat yhdistyivät liian nopeasti ja epäreiluilla ehdoilla. DDR:n valtionyhtiöitä myytiin pilkkahintaan länsisaksalaisille yrityksille. Moni menetti työpaikkansa.
Entisessä Itä-Saksassa on länttä korkeampi työttömyys ja pienemmät palkat. Länsi-Saksa houkuttelee nuoria ja maahanmuuttajia. Monien itäsaksalaisten mielestä syynä ei ole pelkästään DDR:n historia vaan epäonnistunut yhdistyminen. He kokevat, että länsisaksalaiset pitävät heitä epäreilusti laiskoina ja saamattomina.
Tunsin itseni välillä ulkopuoliseksi ja tietämättömäksi ristiriitaisesti juhlivassa Berliinissä. Samalla mietin Suomen historiaa. Mietin, miltä itsenäisyyspäivän juhlinta näyttää ulkomaalaisen silmin.
Entä mitä suomettuminen merkitsee saksalaiselle? Koulukirjan sivuilla myös Suomen historia voi näyttää mustavalkoiselta. Toivottavasti ymmärrämme, että meilläkin on kipupisteemme.
Tweet