Inhan ideologian tahrat

6.2.2017

Sammeli Heikkinen

Luin tutkija Tuomas Aivelon mainion kirjoituksen viime päivien hämmentävästä puhinasta, jossa päivitellään miten poliittista tiede, koulutus tai vaikkapa luomu- tai kasviruoan edistäminen on.

Aivelon johtopäätös on, että tietenkin kasviruoan ajaminen kouluun on ideologinen valinta. Mutta niin on tehotuotannon tai lihansyönnin kannattaminenkin. Ja tiede ja koulutuspolitiikka, läpipoliittisia nekin.

Aivelon mielestä esimerkiksi toimittaja Sanna Ukkolan kirjoitus ideologisesta kasvisruokailusta ja feminismistä onkin "uskomattoman naiivi".

Valitettavasti Ukkolan kirjoitus ei ole yksittäistapaus, vaan osa suomalaisen julkisen keskustelun ja journalismin jatkumoa. Ideologinen ja poliittinen ovat olleet varmaan parikymmentä vuotta sanoja, joita on näppärästi voinut läiskiä leimakirveellä itselle ikäviin asioihin.

Ideologia ja poliittisuus on alkanut merkitä epäilyttävää tunteenomaisuutta tai hähmyistä kotiinpäinvetämistä. Tästä tietenkin on ollut hyötyä monille, yleensä vallitsevaa yhteiskunnallista tilannetta kannattaville. Talouspolitiikasta on tullut taloutta, koulutuspolitiikasta koulutusta ja niin edelleen.

Politiikka on hukattu matkalla, jolloin vaikkapa talouskuripolitiikasta onkin tullut – simsalabim – taloustieteen ohjaamaa järkevää asioiden hoitoa, jonka vaihtoehtona on pelottava ideologinen kansanvillintä ja holtiton rahan kaatelu sinne tänne.

Kasvisruokailun nimittely ideologiaksi on nimenomaan nimittelyä. Tarkoitus on sanoa, että tähän meidän lihasoppaan ei ole sekoitettu mitään ällöjä ideologioita, se on ihan rationaalinen keitto.

Ideologialla leimaaja sanoo, että nykyinen tilanne on ainoa järkevä. Status quo on faktaa, muutos ideologista haihattelua.

Poliittinen päätöksenteko on nimensä mukaisesti läpipoliittinen ja -ideologinen systeemi. Jos politiikka ja ideologia ovat kirosanoja, kuinka houkuttelevaa tällaiseen päätöksentekoon osallistuminen on?

Ilman ideologiaa politiikka on tyhjää. Sillä ei ole suuntaa. Jos ideologiaa ei näy, politiikka on arvaamatonta ja salamyhkäistä. Järkevä asioiden hoitaja on vain poliitikko, jonka kortit ovat piilossa.

Entä jos oltaisiin avoimesti poliittisia ja ideologisia? Ei sen tarvitse meinata holtitonta tunteissa vellomista tai dogmaattista banderollin kantamista. Ideologia on vain arvokehys, jonka läpi maailmaa ja faktoja katsotaan, ei mitään sen ihmeellisempää tai vaarallisempaa.

Tweet