Käyrät nousevat, muuttuuko mikään?

9.11.2016

Lasse Leipola

Lasse Leipola on Vihreän Langan toimittaja, joka osallistui The Graphical Web 2016 -seminaariin Uuden Suomettaren Säätiön apurahalla.

Vuonna 1938 insinööri Guy Callendar julkaisi ensimmäisen tutkimuksen ilmaston lämpenemisestä. Ilmastotutkimusta harrastanut Callendar oli onnistunut keräämään lämpötilatietoja 50 vuoden ajalta yhteensä 147 maapallon eri kolkissa sijainneelta sääasemalta. Tämä amatöörin ilman tietokonetta tekemä arvio on myöhemmin osoittautunut hyvin tarkaksi.

Jo Callendarin ensimmäisessä ilmastotutkimuksessa oli mukana visualisointi, yksinkertainen viivadiagrammi, joka osoitti paitsi vuosittaiset vaihtelut myös lämpenevän trendin. Ilmastonmuutosta ja varsinkin siihen liittyvää lämpenemistä on siis ensimmäisistä havainnoista lähtien kuvattu visuaalisesti.

Parhaimmillaan visualisoinnit onnistuvat herättämään tunnereaktioita. Yksi kiivaimmista ilmastotutkijoiden ja skeptikkojen välisistä väännöissä käytiin niin sanotusta jääkiekkomailakuvaajasta, jossa vuosisatojen ajan tasaisena "vartena" pysyneet lämpötilat kääntyvät teollistumisen myötä "lapana" nousuun. Myöhemmin varsi osoittautui alkuperäistä mutkittelevammaksi.

Kymmenisen vuotta sitten Al Gore nosti ilmastonmuutoksen laajan yleisön tietoisuuteen elokuvallaan Epämiellyttävä totuus. Kuuluisassa kohtauksessa Gore käyttää työmaanosturia, kun hiilidioksidipitoisuuteen kuvaava viivadiagrammin pää nousee liian korkealle.

Tuoreista visualisoinnista tunnetuin lienee animoitu spiraali, jossa lämpötilakäyrä karkaa vuosi vuodelta kauemmas keskustasta. Readingin yliopiston ilmastotutkija Ed Hawkinsin tekemä visualisointi levisi keväällä kulovalkean tavoin sosiaalisessa mediassa ja päätyi lopulta jopa Rion olympialaisten avajaisseremoniaan.

"Olin pudota tuoliltani, kun kuulin siitä. En aluksi ymmärtänyt, miksi siitä tuli niin suosittu. Ehkä se johtuu siitä, ettei se näytä kovinkaan tieteelliseltä. Ihmiset ovat koulussa oppineet pitämään viivadiagrammeja tylsinä ja tämä oli erilainen", Hawkins sanoi viime viikolla Exeterissä järjestetyssä Graphical Web -seminaarissa.

Hän kertoo myöhemmin päätelleensä, että sopivan lyhyt kesto, hyvät värit ja vuosiluvun sijoittaminen visualisoinnin keskelle auttoivat tekemään visualisoinnista helposti lähestyttävän.

Toinen toteutukseltaan poikkeuksellinen, sosiaalisessa mediassa tehokkaasti tänä vuonna levinnyt visualisointi oli XKCD-verkkosarjakuvan piirros, joka voitti viime viikolla Information is Beautiful -palkinnon.

Tässä blogissa pyritään nimensä mukaisesti pohtimaan ilmastotieteen ja ilmastopolitiikan suhdetta. Ja tällä rajapinnalla visualisoinnit ovat tärkeässä roolissa. Esimerkiksi IPCC:n politiikkasuositukset ovat asiaan vihkiytymättömälle poliitikolle melko raskasta ja vaikeaselkoista luettavaa. Mutta visualisoinnit tekevät sisällöstä edes hieman helpommin omaksuttavaa. IPCC:n aineistosta on tuotettu Suomessakin erinomaisia infografiikkoja.

Ilmastonmuutos on käsittämättömän monimutkainen ilmiö, jonka tiivistäminen yhteen kuvaan vaatii aina yksinkertaistuksia. Esimerkiksi lämpeneminen kuvataan yleensä maapallon keskilämpötilan nousuna.

Kyse ei kuitenkaan ole yksittäisestä mittarista luettavasta arvosta ja sen muutoksista vaan maapallon keskilämpötilaa lasketaan ja arvioidaan eri tavoin. Tämä epävarmuus voidaan ilmaista esimerkiksi harmaana alueena tai animaationa, mutta usein se vain sivuutetaan tyytymällä esimerkiksi arvioiden keskiarvoon.


Siitä huolimatta, että visualisoinnit sisältävät usein yksinkertaistuksia, voivat ne parantaa ilmastotutkimuksen luotettavuutta tavallisten ihmisten silmissä. Britannian ilmatieteenlaitos Met Officesta työskentelevä Philip Brohan kerää vanhaa dataa erilaisista lähteistä.

"Haluan tehdä visualisointeja, jotta ihmiset ymmärtävät, mistä tiedot tulevat, ja näkevät, ettei niitä ole keksitty", Brohan sanoi Graphical Webissä.

Brohan on tehnyt muun muassa kiehtovan videon, jossa näytetään historiallisten havaintojen kertyminen animoidulla kartalla. Visualisointi näyttää, kuinka paljon vanhimmissa tiedoissa tukeudutaan laivojen lokikirjoihin ja kuinka räjähdysmäisesti mittausdataa saatavuus lisääntyi 1900-luvulla. Tuoreempi video puolestaan yhdistää mittausdatan karttumisen ja lämpenemisen yhteen hypnoottisen kauniiseen esitykseen.

Brohan haluaa myös osallistaa ihmisiä menneen ilmaston tutkimukseen. Old Weather -hankkeessa tuhannet vapaaehtoiset ovat tulkinneet vanhojen lokikirjojen lämpötilamerkintöjä sähköisiksi tilastoiksi. Vapaaehtoisten työ on Brohanin mukaan korvaamattoman arvokasta, sillä merkinnät ovat sen verran epämääräisiä ja vaihtelevia, ettei niitä voida lukea koneellisesti.

2000-luvulla kuka tahansa voi ryhtyä oman elämänsä Guy Callendariksi – tai Ed Hawkinsiksi tai Philip Brohaniksi. Erilaista dataa ja työkaluja sen käsittelemiseen ja esittämiseen on lähes rajattomasti ja suuri osa siitä on vapaasti ja ilmaiseksi kaikkien saatavilla.

Samalla on toki syytä muistaa, että tahattomien väärinkäsitysten ja tahalliseen väärinkäytösten riski kasvaa, minkä vuoksi lukijan on suhtauduttava kriittisesti visualisointeihin näyttivätpä ne kuinka upealta tahansa.

Vihreä Lanka on jo vuosia julkaissut infografiikoita ja datavisualisointeja Graafinen maailmanselitys -nimellä. Kuten Callendar olemme tässä vielä amatöörejä. Mutta on hyvä muistaa, ettei amatööri sanalla alunperin viitata ammattitaidottomuuteen vaan asioiden tekemiseen rakkaudesta. Toki innosta huolimatta meidän visualisointimme menevät aina välillä enemmän tai vähemmän pieleen, vaikka tiedot on hankittu ja tarkistettu aivan kuten muissakin jutuissa.

Usein aiheena on ollut myös ilmastonmuutos: kuukausittaiset lämpöennätykset, lämpeneminen sadan vuoden aikana tai ilmastotieteen yksimielisyys. Viimeisin visualisointi julkaistiin verkossa viime viikolla ja siinä verrataan ilmaston lämpenemistä Helsingissä ja maailmassa keskimäärin.

Suurin osa ilmastonmuutosta käsittelevistä visualisoinneista jää akateemisten tutkimusten sivuille tai jonkun muun pienen porukan ihmeteltäväksi. Hawkinsin spiraali ja XKCD:n piirros kuitenkin osoittavat, että onnistuneesta visualisoinnista voi tulla suurikin ilmiö.

Se, että visualisoinnit leviävät tehokkaasti sosiaalisessa mediassa ja voivat siten päätyä jopa satojen miljoonien ihmisten nähtäväksi, osoittaa, että ihmiset kantavat huolta ilmastonmuutoksesta ja haluavat tuoda tämän esiin sopivan tilaisuuden osuessa kohdalle.