Miehet ja naiset kotiin

31.1.2015

Annakaisa Suni

En ole koskaan ollut päivähoidossa. Äitini hoiti minua ja pienempiä sisaruksiani kotona, kunnes menin kouluun. Hän luki meille tuhansia kirjoja, askarteli ja lauloi, vei satujumppaan, hiihtokouluun ja lastenteatteriesityksiin ympäri Etelä-Suomea. Äitiys oli hänen elämänsä suurin unelma ja tavoite, ja hän panosti siihen täysillä.

Seitsemän kotona (ja pihalla, naapureiden luona, liikuntahallissa ja seurakuntatalossa) vietetyn vuoden jälkeen hän on ehtinyt olla talouspäällikkönä menestyvässä yrityksessä, vaihtaa alaa ja palata nuoruudenammattiinsa laboratoriohoitajaksi.

Feministinä arvostan suuresti äitini valintaa. Pitkä kotiäitiys ei ollut enää 80-luvulla valtavirtaa. Äiti teki, mitä halusi, eikä välittänyt siitä, ettei hän ollut yhteiskunnan silmissä tuottava yksilö.

Keskustelussa kotihoidontuesta ja subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta perhettä ja työtä pidetään täysin erillisinä, jopa vastakkaisina asioina. Työelämässä tehdään talouskasvua ja yhteiskunnan yhteistä hyvää. Työelämä kehittää siihen osallistuvaa yksilöä.

Perhe-elämä nähdään sisäänpäin käpertyneenä. Se tuottaa mahdollisesti yksilöille hyvää oloa, mutta ei ainakaan talouskasvua tai yhteistä hyvää. Kuten pääministeri Alexander Stubb sanoi torstaina eduskunnan kyselytunnilla:

"Me kaikki kannatamme tasa-arvoa. Me kaikki kannatamme työllisyyden kasvua. Ja me kaikki kannatamme talouskasvua. Kotihoidon tuen jakaminen edistäisi näitä kaikkia."

Moni on huolissaan naisten mahdollisuuksista luoda työuraa – harva puolustaa miesten oikeutta olla kotona lasten kanssa.

"Kyllä hyvin monet äidit ja isätkin tietävät miten pitkä perhevapaa voi heidän työuraansa vaikuttaa, mutta tekevät siitä huolimatta omat valintansa. Ettekö te luota heidän kykyynsä valita?" kysyi keskustan Paula Lehtomäki eduskunnassa.

Lehtomäen tavoin suuri osa poliitikoista hyväksyy sen, että lasten saaminen haittaa uraa. Osa haluaa jakaa tämän haitan isän ja äidin kesken, osa sälyttäisi vastuun jatkossakin äideille. Haluaisin ehdottaa kolmatta tietä: lasten ei pitäisi olla kenenkään uran este, ei naisten eikä miesten. Meillä on jo nyt tähän paremmat mahdollisuudet kuin suurimmassa osassa muuta Eurooppaa. Niistä pitäisi pitää kiinni ja niitä pitäisi kehittää. Työt voidaan tehdä tehokkaammin lyhyemmässä ajassa niin, että sekä miehet että naiset voivat olla enemmän lastensa kanssa.

Tapetilla ovat nyt alle 3-vuotiaan lapsen kotona hoitamisesta maksettavan tuen kiintiöiminen puoliksi isälle ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittaminen, eli että kotona pienempää lasta hoitava vanhempi ei enää saisi laittaa isompaa päivähoitoon. Nämä ovat vain pieni osa työn ja perheen yhdistämisen kokonaisuudesta, mutta näistä keskustelemalla on hyvä aloittaa.

Tässä tulkintani siitä, mitä mieltä puolueet ovat perhepolitiikan kiistakysymyksistä.

Kristillisdemokraatit: Kd pitää mieluusti naiset kotona ja miehet töissä. Tätä kutsutaan perheiden oikeudeksi valita. Vastustaa kotihoidon tuen kiintiöittämistä ja kannattaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden leikkaamista. Onnistui jumittamaan jo kertaalleen hyväksytyn asian saatuaan suhteettoman paljon valtaa tynkähallituksessa.

Perussuomalaiset: Perussuomalaiset vastustaa tasa-arvon edistämistä ja kannattaa perinteisiä rooleja: miehet töihin ja naiset kotiin. Vastustaa kotihoidon tuen kiintiöimistä ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamista.

Keskusta: Keskusta ei erityisemmin välitä sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Puolue on luvannut perua kotihoidontuen kiintiöittämisen, koska "perheillä on oikeus valita". Käytännössä se tarkoittaa sitä, että äidit ovat jatkossakin kotona. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden leikkaus sopii puolueelle.

Kokoomus: Kokoomus ajaa tasa-arvoa tuottavuuden kautta: kaikki vanhemmat pitää saada kotoa töihin, niin isät kuin äiditkin. Puolue ajaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden leikkaamista.

Rkp: Kuten kokoomus, myös rkp on sekä tasa-arvon että tuottavuuden asialla ajaessaan tuen kiintiöittämistä ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden leikkaamista.

Sdp: Sdp ajaa tasa-arvoa niin tuottavuuden kuin tasa-arvon itsensä vuoksi. Ei kuitenkaan osaa päättää, mikä olisi siihen paras keino. Ajoi kotihoidon tuen kiintiöittämistä ja suostui kokoomuksen vaatimukseen subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta, vaikka vastusti sitä. Kd:n jumitettua muutokset on kuitenkin valmis kaatamaan koko paketin.

Vihreät: Ajaa tosissaan tasa-arvoa, eikä tee sitä tuottavuuden ehdoilla. Ei kuitenkaan osaa päättää, mikä olisi siihen paras keino. Hallituksessa ollessaan puolue kannatti kotihoidon tuen kiintiöittämistä, nyt se ei enää maistuisi. Vastustaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamista.

Vasemmistoliitto: Ajaa tosissaan tasa-arvoa ja vastustaa sen koplaamista tuottavuuteen. Suhtautuminen kotihoidon tuen jakamiseen vaihtelee: kannatti jakamista ollessaan hallituksessa, mutta suhtautuu nyt torjuvammin. Vastustaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamista.

Lopuksi: en voisi itse ikinä kuvitella tekeväni kuten äitini ja jääväni kotiin seitsemäksi vuodeksi hoitamaan lapsia. Haluaisin kuitenkin, että kaikki suomalaiset, miehet ja naiset, voisivat halutessaan elää elämäänsä enemmän perheensä ehdoilla.

perheet 

Tweet