Näin pitäisi oppia

22.1.2015

Hanna Eriksson

Olin viikonloppuna musiikkileirillä, jossa runsaat sata lasta lauloi ja soitti nappisilmät liekehtien yhdessä, kolmesta kuuteen tuntiin päivässä. Opettajilla vaikutti olevan hauskaa, lapsista kukaan ei kysynyt, milloin pääsee kotiin. Tavoitteena oli, että kaikki saavat nauttia musiikista. Siinä sivussa muksut oppivat soittamaan.

Näin pitäisi jokaisen saada oppia – kaikissa kouluissa.

Ruotsin valtiopäivä- ja kunnallisvaaleissa viime syksynä yksi kuumimmista aiheista oli koulutus. Siellä keskityttiin koulutuksen laatuun: miten sitä saadaan nostettua?

Suomessa kouluilla menee paremmin kuin Ruotsissa. Kouluista ja koulutuksesta on kuitenkin viime vuosina säästetty yli miljardi euroa, vaikkei opiskelun hankaloittamisessa ole mitään järkeä. Koululla on valtava vaikutus: oppimiskyvyn lisäksi mielenterveyteen, hyvinvointiin ja ylipäätään kykyyn vaikuttaa omaan elämään. Se on paikka, jossa voi joka päivä kehityä, vaikkei kotona aina menisikään ihan sataatuhatta.

Kun säästetään koulumenoista, se koskee kaikkia: kerrallaan noin kolmeatoista ikäluokkaa esikoulun, perusasteen ja toisen asteen oppilaita. Heidän lisäkseen säästöt koskevat opettajia, vanhempia, tulevia koululaisia ja heidän vanhempiaan, korkeakoulujen opiskelijoita ja opettajia sekä tulevia työnantajia, joiden työntekijöiden koulutusta heikennetään.

Ensi syksynä koulunsa aloittava lapsi on parikymppiseksi päästyään viettänyt kaksi kolmasosaa elinvuosistaan ja suunnilleen puolet hereilläoloajastaan koulussa ja sen jälkeen läksyjen ääressä. Tuosta rajattomien mahdollisuuksien ajasta ei voi tehdä lapsimassojen halpaa säilöntää.

Vihreät on viime kuukausina nostanut kouluja keskiöön: syksyllä aloitettiin peruskoulusta, tällä viikolla esitettiin ehdotukset ammatillisten oppilaitoksen parantamiseksi. Vihreät nuoret ja opiskelijat eli Vino on rummuttanut muun muassa toisen asteen opiskelijoiden ja maksuttoman opiskelun puolesta.

Kokoomuksella oli loppuvuodesta oma koulukiertueensa. Muutkin puolueet lähtevät haastettuna keskustelemaan siitä, miten esimerkiksi opetusmenetelmiä, -suunnitelmia ja -materiaaleja sekä opetuksen sisältöjä voidaan uudistaa, miten oppilaita saadaan innostettua mielekkäisiin jatko-opintoihin, miten lasten digitaidot saadaan järkevään käyttöön ja miten säilytetään innostus kaiken oppimiseen kaikissa kouluissa.

Se keskustelu ratkaisee isoja ongelmia eikä leikkausten tapaan lisää niitä.