Me tai ne

24.8.2015

Sammeli Heikkinen

Kirjoittaja on Vihreän Langan vs. päätoimittaja.

Suuria aikoja journalistille poliittisessa lehdessä. Huolestuttavia kaikille.

Politiikka tuli takaisin politiikkaan viimeistään vaaleissa. Talouspuheen lomaan putoili sellaisia sanoja kuin valinta ja ideologia. Näin pitää demokratiassa ollakin. Poliittisia valintoja ei voi tehdä ilman ideologisia linjoja ja poliittista maailmankuvaa.

Politisoitumisen uhka ja ongelma on köyhdyttäminen ja polarisointi. Perussuomalaiset on lähtenyt luisumaan kohti tätä kuilua. Syksy näyttää, jatkaako puolue samalla polulla, onko sen muut poliittiset eväät jo syöty.

En ole ainut, jonka kuvaa perussuomalaisista Olli Immosen rasistinen törmäily ja natsien kanssa flirttailu on muuttanut ratkaisevasti. Tarkemmin sanoen siis se, mitä puolue on voinut ja halunnut tehdä asialle.

Immonen ei ole mielipiteitään aiemminkaan peitellyt. Avoin taistelukutsu vallankumoukseen oli ehkä jotain uutta. Tai ehkä siihen vain tartuttiin poikkeuksellisen hanakasti.

Niin tai näin, vähän ajan päästä natsit hakkasivat Jyväskylässä poliittisia vastustajiaan, mikä sai puheenjohtaja Timo Soinin heräämään vastahakoisesti lomahorroksestaan. Soini tuomitsi kirjoituksessaan ympäripyöreästi väkivallan ja siirtyi sen jälkeen lempiaiheeseensa, itseensä. Puoluekokouksessa puolueen nuivien nokkamies, Jussi Halla-aho sai silitellä Immosen töppäilyt median ilkeydeksi ja väki hurrasi.

Kuva perussuomalaisista populistisena protestiliikkeenä on muuttumassa. Muukalaisvastaisuus on ollut aina osa perussuomalaisten identiteettiä. Mutta onko se nousemassa puolueen ainoaksi kokoavaksi tekijäksi? Ja miten laajaksi perussuomalaisten muukalaiskäsitys vielä venyy?

Tuoreen Vihreän Langan artikkelissa kerrotaan, että muukalaisvastaisen joukon vaikutusvalta ja kärjekkyys näyttää kasvavan. Eikä puolueen johto ainakaan toistaiseksi ole näyttänyt merkkiäkään siitä, että sen hillintä kiinnostaisi. Ehkä Soini laskee, että puolueaktiivien on parempi meuhkata maahanmuuttajista eikä EU:sta, jonka suhteen kaikki vaalilupaukset on jo syöty.

Epämääräinen viholliskuva vihervasemmistolaisesta sopii tällaiseen kyyniseen politiikkaan mainiosti. Raja meidän ja niiden välille kun voidaan vetää mihin vain. Kuten Åbo Akademin professori Alf Rehn ironisesti kirjoitti: Perussuomalaisten tulkinnan mukaan Björn Wahlrooskin on vihervassari.

Me tai ne -politiikka on vain kovin köyhää. Ja karkaa helposti käsistä. Toimittaja Hanna Nikkanen kirjoitti hiljan Long Playn sivulla, että Immosen aatetovereiden silmissä myös Soini kuuluu niihin muihin.