Avoimessa yhteiskunnassa

19.11.2015

Sammeli Heikkinen

Kirjoittaja on Vihreän Langan vs. päätoimittaja.

Avoin yhteiskunta on haavoittuva. Ranska on melko avoin, ja siksi melko haavoittuva. Pehmeitä kohtia riittää. Sellaisiin iskivät viime viikonloppuna massamurhaajat.

Ranskan ilmavoimat on pommittanut islamilaiseksi valtioksi julistautunutta fanaatikko- ja rosvojoukkoa Syyriassa syyskuusta lähtien. Nimellä Isis tai Daesh kulkeva ”kalifaatti” perusteli Pariisin massamurhaa Ranskan hyökkäyksien kostamisella. Ranska puolestaan iski ilmasta ennennäkemättömän rajusti terrorihyökkäyksen jälkeen.

Isis on kaikista julkisuudessa olleista tiedoista päätellen suurin piirtein kaiken hyvän ja järkevän vastakohta. Voi olla, että sen murskaaminen voimalla on pienemmän pahan tie verrattuna toimettomuuteen.

Länsimaille epämieluisten ja monesti muutenkin inhottavien järjestöjen ja valtiokoneistojen kaatamisesta sotilaallisesti on kokemusta, vaikkapa Afganistanista, Irakista ja Libyasta. Kyllä Isiskin näin tarvittaessa kaatuu.

Mutta mitä enemmän pommeja, sitä enemmän kärsimystä. Ja raaoiksi ja pitkiksi venyneistä sekavista konflikteista on kokemusta, vaikkapa Afganistanista, Irakista ja Libyasta.

Terrorismia ei tuhota ilmaiskuilla tai edes erikoisjoukoilla. Kuten haastattelemamme asiantuntijat toteavat, keinot ovat paljon vaikeampia: epäoikeudenmukaisuuden vähentäminen, huolenpito ihmisistä ja lopulta oikeusvaltion rakentaminen.

Neuvot pätevät joka puolella maailmaa. Pakolaisten valvonnan kiristäminen ja rajojen sulkeminen ei ratkaise mitään. Ihmisten jakaminen etnisyyden perusteella sataa vain Isisin ja muiden vapaan yhteiskunnan vihollisten, kuten äärioikeistolaisten liikkeiden laariin.

Avoimen yhteiskunnan haavoittuvaisuuksien peittäminen johtaa helposti siihen, ettei yhteiskunta ole enää avoin. Ja vaikka tiukassa valvonnassa ja kurissa pidetty valtio voi äkkiseltään vaikuttaa vakaalta, se ei sitä ole.

Kaatuneet valtakoneistot ovat järjestään olleet totalitaarisia. Vakaata demokratiaa voi haavoittaa, mutta sen kaataminen on vaikeaa jos ei mahdotonta.

Ainakin niin pitkään kun kieltäydymme pelaamasta ääriryhmien peliä.