Miten nuoret saadaan kiinnostumaan politiikasta? Äänestysikärajan lasku ei auta

23.1.2018

Matilda Hoviniemi

Kirjoittaja käy yhdeksättä luokkaa. Hän oli tet-harjoittelussa Vihreän Langan toimituksessa joulukuussa 2017.

Politiikka ei kiinnosta nuoria, sanotaan. Niin, vaikuttamaan ei lähdetä kovinkaan aktiivisesti, eikä yhteiskuntaopin tunnilla kiljuta ilosta, kun puhutaan eduskunnasta tai kunnanvaltuustosta. Se ei silti tarkoita, etteikö nuorilla olisi mielipiteitä.

Koulussa käydään usein vakaviakin keskusteluja tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista. Kaveriporukassa voidaan puhua veganismista tai tasa-arvoisesta avioliittolaista. 14–vuotias peruskoululainen saattaa hyvin ajatella, että olisipa mukavaa saada kaupunkiimme nykyistä paremmat julkiset kulkuyhteydet tai halvemmat liikuntamahdollisuudet – ajattelematta sen olevan politiikkaa. 

Poliittinen vaikuttaminen on kirosana. Nuorelle se voi tarkoittaa vaikeasti ymmärrettävää puhetta talousasioista tai hallituspuolueiden A-studiossa käymää keskustelua soteuudistuksesta. Moni ajattelee, ettei politiikalla ole vaikutusta omaan elämään. Eikä se ole mikään ihme, sillä mediassa käsitellään vähän nuoria koskevia aiheita. Esimerkiksi nuorisojärjestöistä tai erilaisista nuorille suunnatuista kampanjoista uutisoidaan harvoin. Kynnys vaikuttaa on edelleen suuri. On vaikea lähteä mukaan johonkin, mistä ei tiedä mitään.

Vaikuttamismahdollisuuksia on koko ajan enemmän. Koulussa on oppilaskunnan hallitus ja kunnalla oma nuorisovaltuusto, jonka kokoonpanoon voi vaikuttaa äänestämällä nuorisovaaleissa. Koulussa järjestetään varjovaaleja, joiden tarkoituksena on tutustuttaa nuoret äänestysprosessiin ja politiikkaan. Käytössä olevat vaikuttamiselimet ovat ideoina hyviä, mutta toteutus jää uupumaan. Nuorisovaltuuston tekemistä päätöksistä ei kerrota tarpeeksi ja oppilaskunnan hallitus jää usein etäiseksi muille kuin jäsenille. 

Jos nuorisopolitiikkaan onkin vaikea tulla mukaan, on kynnys äänestää oikeissa vaaleissa vielä korkeampi. Sen takia esimerkiksi äänestysikärajan laskeminen 16 ikävuoteen ei ratkaise kaikkia ongelmia. 

Äänioikeudesta ei ole mitään hyötyä, jos ei ole kiinnostusta äänestää. Siksi kouluissa pitäisi kertoa laajemmin Suomen vaalijärjestelmästä ja eri puolueista – eikä vasta lukiossa tai peruskoulun viimeisellä luokalla. Yläasteelle siirtyessä mielipiteet siitä, kuinka politiikasta ei ole mitään hyötyä, ovat jo muotoutuneet eikä vaikuttaminen siksi tunnu enää kiinnostavalta, kun siitä vihdoin kerrottaisiin. 

Nuoria koskevista asioista pitäisi puhua enemmän. Konkreettisten päätösten pitäisi näkyä mediassa ja niistä pitäisi tiedottaa myös kouluissa. Nuorille pitää tarjota enemmän matalan kynnyksen vaikuttamismahdollisuuksia ja päättäjien pitää tehdä politiikasta selkeämpää. Vaalien aikaan nuoret pitäisi ottaa huomioon esimerkiksi heille suunnatuilla vaalikoneilla tai kampanjoilla. Koska hei, kyllä nuorilla oikeasti on mielipiteitä.