Oden varjosta kohti omaa linjaa

17.12.2014

Touko Aalto

Kun ihmisiltä kysyy, mitä heille tulee mieleen vihreiden talouspoliittisesta linjasta, on useimmiten vastaus Osmo Soininvaara. Monille saattaa olla selvää, mitä yksittäiset kansanedustajat ajattelevat ja mitä puolue ajattelee yksittäisistä kysymyksistä, mutta yhtenäinen linja on laajemman yleisön silmissä yhä kysymysmerkki.

Seuraavan vaalikauden aikana yksi puolueen ja tulevan eduskuntaryhmän merkittävimmistä tehtävistä on koota erilaisista näkemyksistä yhtenäinen ja selkeä talouslinja.

Vaikka emme ole tässä onnistuneet tähän mennessä, olen luottavainen tulevaisuuden suhteen. Näin sen vuoksi, että puolueessa on paljon uutta osaamista sekä vanhempaa viisautta, jonka välisestä vuorovaikutuksesta on mahdollista hioa uusi vihreä timantti. Tärkein peruste luottamukselleni on kuitenkin se, että saamani palautteen perusteella todella moni jakaa kuvaamani tahtotilan. Kun on tahtoa, löytyy tie.

Yksi keskeisistä politiikan jakolinjoista oikeistoon ja vasemmistoon on merkityksellinen, mutta vihreiden ei pidä jäädä sen vangiksi.

Puolue, jonka juuret, sielu ja sydän ovat luonnonsuojelussa, sosiaalisen vastuun kantamisessa ja kestävän yhteiskunnan rakentamisessa, ei lähtökohtaisesti voi olla kovin oikeistolainen.

Puolue, joka kuuntelee, keskustelee ja kunnioittaa erilaisia mielipiteitä tehden omat päätökset tapauskohtaiseen harkintaan eikä johonkin dogmiin perustuen, ei voi olla puhtaan vasemmistolainen. Siksi olemme vihreitä.

Keskustelu elvytyksestä on esimerkki, jonka kautta voi hahmottaa vihreää linjaa oikeiston ja vasemmiston välissä. Oikeisto pitää tärkeänä tiukkaa menokuria, kun vasemmisto nojaa puolestaan voimakkaaseen velkaelvytykseen.

Vihreiden mielestä lisää syömävelkaa ei kannata ottaa ja yhteiskunnan rakenteita täytyy uudistaa. Vaikka Suomen talousongelmissa ei ole kyse pelkästään suhdanteista, suhdannepoliittisilla toimilla on kuitenkin myös paikkansa. Nollakorolla kannattaa investoida kohteisiin, jotka joka tapauksessa ollaan toteuttamassa myöhemmin.

Ymmärrämme kokonaiskysynnän merkityksen talouden pohjavireenä. Huomioimme myös sen, että kaikki investoinnit eivät ole järkeviä, korkoriski täytyy huomioida ja talouden ylikuumenemisen estäminen on suhdannepoliittisten työvälineiden toinen puoli.

Vihreän ajattelun laatutakuuna on asiantuntijatiedon hyödyntäminen, vahva arvopohja päätöksenteon taustalla sekä yhteistyö- ja ratkaisukeskeinen ote päätösten aikaansaamiseksi.

politiikka 

Tweet