Vammaton valkoinen Eurooppa

29.2.2016

Maria Pettersson

Kirjoittaja on Miapetra Kumpula-Natrin (sd) avustaja EU-parlamentissa.

Minä ja Aleksandr muutimme Brysseliin töihin. Olemme molemmat EU-maiden kansalaisia ja uusia täällä. Minä saavuin tammikuussa, Aleksandr viime kesänä.

Työpaikkamme sijaitsevat EU-virastojen ympäröimällä aukiolla Place du Luxembourgilla. Pidämme molemmat appelsiinimehusta ja soitamme huuliharppua yhtä huonosti. Kumpikaan meistä ei ole ihan varma, onko Bryssel kaunis kaupunki. Olemme molemmat saaneet yhden belgialaisen kaverin.

On meissä erojakin. Aleksandr on kuusikymppinen, pian eläkeiässä. Minä olen 31. Silti Aleksandr painaa pidempää päivää, suunnilleen 13-tuntista. Aleksandrilla on neljä lasta, minulla ei ainoatakaan. Hänellä ei ole kotia, minulla on.
Minä avustan meppiä europarlamentissa, Aleksandr soittaa huuliharppua ja kerjää pienen jakkaran päällä Rue d’Arlonin ja Rue Luxembourgin kulmassa.

Europarlamentin rakennuksen kauneudesta kiistellään, mutta ainakin se on moderni. Jalankulkualue sen edustalla on tahraton. Sen edessä päivystää joukko erilaisia turvamiehiä. Osa automaattiaseiden kanssa, osa ilman. He valvovat, että me kuutisentuhatta EU-maiden kansalaista pääsemme töihin ja pois kenenkään häiritsemättä.

Toiset meistä EU-maiden kansalaisista etsivät öisin suojaa Europarlamentin ulkoseinien koloista ja kulmista. Jokainen parlamenttiin saapuva näkee kaksi pesäntapaista, jotka on koottu seinän viereen raahatuista patjoista ja täkeistä. Suomessa kodittomat eivät saisi majoittua Eduskuntatalon pylväiden juureen, mutta täällä vartijat eivät häädä heitä pois.

Symboliikka ei voisi olla kipeämpää. Sisäpuolelle pääsemme me, joilla jo menee todella hyvin. Ulos jäävät ne, jotka eniten kaipaisivat elämäänsä Euroopan unionin perusarvoja, kuten tasa-arvoa, ihmisarvoa, kansalaisten hyvinvointia ja suvaitsevaisuutta.

Parlamenttirakennusta remontoidaan.

Lokakuussa 2014 kurdimielenosoittajat marssivat sisään ja valtasivat parlamentin kolmannen kerroksen hermokeskuksen. He eivät halunneet pahaa – vain sitä, että EU auttaisi Syyriassa sijaitsevaa kurdikaupunki Kobanea taistelussa Isisiä vastaan. Valtaus kuitenkin innosti uusimaan rakennuksen turvallisuusjärjestelyt. Nyt ne suojaavat meitä hyväosaisia EU-kansalaisia entistä paremmin toisilta EU-kansalaisilta.

Suojan tarve kasvoi entisestään, kun kävi ilmi, että Brysselissä saattaa asua monia EU-kansalaisia jotka suunnittelevat terrori-iskuja. Parlamentti olisi ollut iskulle oiva kohde, onhan se pakattu EU:n hyväosaisilla.
EU-maa Bulgarian kansalainen Aleksandr katselee parlamenttirakennusta 13 tuntia päivässä, mutta ei koskaan elämässään vieraile siellä.

Meidän europarlamentissa työskentelevien ihmisten pitäisi rakentaa EU:n kansalaisille parempaa Eurooppaa. Luulen, ettei kukaan meistä tiedä, millaista on kansalainen Aleksandrin elämä. Valtaosalla ei ole aavistustakaan, millaista on olla kurdi EU:ssa. Tai millaisissa olosuhteissa terrori-iskuja suunnitelleet EU-kansalaiset ovat kasvaneet.
Parlamentti on hyvätuloisten, koulutettujen, valko­ihoisten, vammattomien ihmisten työpaikka. Pelkään, että osaamme rakentaa parempaa Eurooppaa lähinnä itsellemme.