Olen demokratiavaje

1.4.2016

Maria Pettersson

Maria Pettersson on Miapetra Kumpula-Natrin (sd) avustaja EU-parlamentissa.

On epämiellyttävää ymmärtää olevansa demokratiavaje. Erityisen ikävää on, jos ymmärrys iskee perjantaina neljän maissa, kun pitäisi jo valua viikonlopputunnelmiin.

Tajusimme sen kollegani kanssa yhtä aikaa.

”Rage Against the Machine”, hän sanoi.

”Mitä sitten”, minä sanoin.

”Niin että me ollaan se machine”, hän sanoi ja oli oikeassa.

Viikonloppu pilalla.

Euroopan parlamentissa on 751 europarlamentaarikkoa eli meppiä. Viime täysistuntoviikolla he äänestivät muun muassa eläinten lääkkeistä, kuluttajahintaindeksistä, turvapaikanhakijanaisista, polttoaineiden rikkipitoisuudesta, Kazakstanin sananvapaustilanteesta ja tsiljoonasta muusta asiasta.

Äänestyksiä voi olla satoja päivässä. Nopeimmat puheenjohtajat pystyvät vetämään läpi jopa 20 äänestystä minuutissa. Äänestykset voivat koskea ihan mitä tahansa.

Mepit eivät useinkaan ymmärrä, mistä he äänestävät.

Joistain asioista mepeillä on vankka asiantuntemus ja he ymmärtävät äänestyksen seuraukset. Muiden kohdalla seurataan yleensä ryhmän toimittamaa äänestyslistaa.

Pahiten pihalla olevat voivat vielä luntata äänestyssalissa ryhmän johtajalta tai kollegoilta. Useimmat mepit tosin ovat melko älykkäitä – jotkut heistä saattavat olla moraalisia kääpiöitä, mutta hekin kohtalaisen fiksuja.

Älykkyys ei yksin riitä. Siinä me avustajat astumme mukaan kuvaan. Useimmilla mepeillä on kahdesta neljään avustajaa. Meidän tehtävämme on auttaa meppiä tekemään päätöksiä. Ilman meitä mepin työ olisi mahdotonta.

Osalla meistä on hyvin paljon valtaa. On meppejä, jotka jättävät päätöksenteon melkein kokonaan avustajilleen.

Avustajat kertovat, mitä mieltä mistäkin asiasta kannattaa olla ja miten pitää äänestää. Kokeneimmat lobbarit tietävätkin, että tie mepin sydämeen vie avustajan vatsan kautta, ja kutsuvat lounastapaamisille nimenomaan avustajia. Lakimuutosehdotus saattaa siirtyä suoraan lobbarilta avustajan kautta viralliseen käsittelyyn ilman, että meppi koskaan lukee sitä.

Sitten on meppejä, jotka kuuntelevat avustajiaan, mutta haluavat itse ottaa asioista selvää mahdollisimman paljon. Usein perhe-elämänsä ja yöuniensa kustannuksella. He eivät päästä muutosehdotusta läpi harkitsematta sitä tarkoin ja saattavat jopa laatia itse kirjalliset kysymyksensä.

Oma meppini kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan. Jos joskus haluan lisää kulissientakaista valtaa, haen töihin jollekulle hönömmälle.

Me avustajat olemme valtaa käyttävä porras, jota ei ole valittu demokraattisesti, ja jonka edesottamukset eivät ole senkään vertaa julkisia kuin poliitikkojen. En ole vastuussa äänestäjille, ryhmälle tai puolueelle. Ainoastaan mepilleni.

Toimittajat tai läpinäkyvää hallintoa vaativat järjestöt eivät kysele puuhistani. Mikä mukavinta: jos joku haluaa raivota koneelle, hän ei taatusti osaa raivota minulle.