Macronissa tiivistyy Euroopan henki

18.1.2018

Markus Drake

Euroopan Geist, eli henki, saa juuri nyt fyysisen olomuodon Ranskan presidentti Emmanuel Jean-Michel Frédéric Macronissa, joka suuressa laupeudessaan on keskuuteemme laskeutunut.

Toukokuun vaalien jälkeen hän on ajanut läpi työreformin, johon moni aiempi presidentti on hirttäytynyt, luonut uuden puoluerakenteen ja voittanut parlamenttivaalit.

Lisäksi hän puskee uutta Eurooppaa eteenpäin jättäen kaikki muut poliitikot köhimään pölyä. Geist itse lenkkeilee eteenpäin vapautuneen näköisesti.

Macronin Eurooppa-puhe Sorbonnen yliopistolla syyskuussa oli hänen suuri ohjelmanjulistuksensa mantereelle ja unionille.

Se vaatii asioita, jotka ennen hänen valintaansa vaikuttivat utopistisilta: erillistä euro-alueen budjettia, yhteisesti asetettua yritysverotusta, yhteislistoja jo vuoden 2019 eurovaaleihin, ja että vuoteen 2024 mennessä puolet europarlamentaarikoista valittaisiin yhteisiltä listoilta.

Macron on osoittanut olevansa valmis jatkamaan Ranskan pyhien lehmien lahtaamista saavuttaakseen tavoitteensa. Irroittaakseen rahaa Ranska on valmis jopa leikkaamaan Euroopan yhteisen maatalouspolitiikan budjettia. Ennenkuulumatonta!

Macronin mukaan osa maatalousbudjetista, joka on noin 40 prosenttia koko EUn budjetista, pitäisi siirtää  turvallisuuteen ja koulutukseen.

Miksi meidän pitäisi ottaa Macronin ajatukset vakavasti? Miksi esimerkiksi ehdotus komissaarien määrän leikkaamisesta nykyisestä 28 jäsenestä viiteentoista pitäisi ottaa muuna kuin hullun koiran haukkumisena?

Vahva suosio omassa maassa auttaa. Nuori presidentti, joka äsken täytti 40 vuotta, on tehnyt poliittista historiaa. Hän on kasvattanut suosiotaan samanaikaisesti niin Ranskan oikeiston kuin vasemmistonkin parissa ja saavuttanut 54 prosentin kannatuksen. Tämä vapauttaa poliittisia resursseja, ja antaa toivoa toisesta kaudesta.

Macronin voitto näkyy suoraan myös muissa eurooppalaisissa pääkaupungeissa. Kun Berliinissä muodostetaan hallitusta Macron istuu käytännössä mukana pöydässä.

Hänen Sorbonnen puheensa ei ole yleinen toivelista joulupukille vaan suoraan Angela Merkelille heitetty ohjelmaluonnos, johon konservatiivipuolueet CDU ja CSU ja sosiaalidemokraatit SPD joutuvat löytämään vastauksensa.

On selvää, että SPD:n Martin Schulz ajaa samaa federalistista linjaa Macronin kanssa, CSU:n Horst Seehofer pyristelee vastaan, ja Merkel saa luvan toimia tasapainona. Kaikkeen ei tule vihreää valoa, mutta osaan kyllä.

Totuus on, että Macronilla on täysi mahdollisuus muuttaa Euroopan poliittista kenttää. Hänen puolueensa La République En Marche!, joka aiemmin tunnettu nimellä En Marche!, minkä alkukirjaimet vastaavat Macronin nimen alkukirjaimia, ei vielä ole löytänyt europarlamentista poliittista ryhmää.

Macron itse on alunperin toiminut sosialistisen hallituksen ministerinä, mutta asennoituu nyt selvästi liberaaliin oikeistoon.

Euroopan liberaalipuolue Aldella on jo kolme ranskalaista jäsenpuoluetta, mutta Macronin puolue ei kuulu niihin. Sen sijaan 70 europarlamentaarikkoa 21 eri maasta on liittynyt epämuodolliseen Macron-mieliseen ryhmään. Tämä riittäisi helposti muodostamaan oman ryhmän jo ennen kuin La République En Marche! on joutunut käymään ensimmäisiäkään europarlamenttivaaleja.

Aloite epämuodolliseen ryhmään tuli ranskalaiselta sosialistilta, mutta tukijoita on löytynyt lähes kaikista ryhmistä, myös vihreistä.

Voisi luulla, että ALDE näkisi suuren määrän potentiaalisia liberaali-parlamentaarikoita tervetulleena lahjana. Alde kuitenkaan tuskin vastaa Macronin toiveita.

Ensimmäinen ongelma on että Alde ei vaadi jäseniltään EU-myönteisyyttä. Mukana on euroskeptisiä talousliberaaleja kuten Saksan FDP, tai sellaisia “liberaaleja” kuin Suomen Paavo Väyrynen. Tavoitteena on maksimoida jäsenmäärä, ei tehdä yhteistä politiikkaa.

Toisena ongelmana on että Aldella jo on selvä johtaja, Belgian entinen pääministeri Guy Verhofstadt, joka on sitä mieltä että juuri hän, ei Macron, kiteyttää Euroopan hengen ja on tulevan Euroopan Geist.

euroopan unioni  emmanuel macron  eu-blogi