Onko parempi syödä yksi iso eläin vai monta pientä?

16.11.2015

Eno

Lihansyöjän on vaikea syödä oikein.

Nimimerkki ”Eettinen ruokailija” kysyy: Jos eläimiä pitää syödä ravinnoksi, olisiko parempi syödä yksi iso eläin vai monta pientä? Jos ajatellaan, että jokainen elämä on yhtä arvokas, niin eikö lautasellinen friteerattuja muikkuja ole paljon pahempi asia kuin kinkku?

Eno vastaa: Älä syö lihaa, niin sinun ei tarvitse miettiä tällaisia! Jos ajatellaan, että jokaisen eläimen elämä on yhtä arvokas, silloin ei syödä ollenkaan lihaa. Ajattelemalla tavallasi päädyt syömään sinivalaita: kovin montaa sellaista ei ehdi elämänsä aikana syömään, etenkin jos vertaat frittimuikkuihin.

Kysymyksesi onkin tavallaan mieletön. Kun on päättänyt, että eläimiä voi käyttää ruoaksi, on vaikea enää luoda eettisesti eheää systeemiä. Jos perusta on hutera, talosta tulee vino.

Oikeastaan tämän pitäisi riittää vastaukseksi, mutta voihan asiaa pohtia hiukan pidemmälle – siihen, millä perusteella eläimiä voisi syödä.

Monet nimittäin löytävät syömärajan jostain kohtaa eläinkuntaa. Syödä saa esimerkiksi eläimiä, joilla ei ole ”tietoisuutta”, miten sen sitten määritteleekään.

Vain muutamalla eläinlajilla on samanlainen yksilöllinen itsetietoisuus kuin ihmisellä, mutta huomattavasti laajempi joukko eläimiä pystyy esimerkiksi kokemaan tunteita: pelkoa, nautintoa, ahdistusta, iloa. Alun esimerkin sinivalas on ehdottomasti tämän joukon eläimiä. Jos syöt vain puoletkin tällaisesta eläimestä, olet teorian mukaan pahempi konna kuin Thomas ”Muskrat” Greene, joka söi vuonna 1985 valvotuissa oloissa 220 etanaa alle kolmen minuutin.

Tietoisuusrajasta monet johtavat yleissäännön, että nisäkkäitä tai lintuja ei pitäisi syödä. Tiede on kuitenkin viime aikoina työntänyt tietoisuuden rajaa yhä kauemmas siitä, mitä perinteisesti on ajateltu. Hyönteisilläkin on havaittu olevan esimerkiksi kivun tuntemuksia.

Johonkin raja on vedettävä, etenkin jos aletaan pohtia eläimien epäsuoria kuolemia. Kasvien kasvatus ruoaksi aiheuttaa nimittäin epäsuorasti eläinten kuolemia. Peltohiiriä menehtyy traktorin pyörien alle ja hyönteisiä torjuntakeinoihin, olivat ne sitten luonnollisia tai eivät.

Aiheesta käytiin jonkinlainen debattikin takavuosina, kun amerikkalainen tutkija Steven Davis esitti, että maanviljely tuottaisi enemmän epäsuoria kuolemia kuin laiduntamiseen perustuva karjankasvatus.

Laskelmat eivät ilmeisesti pitäneet paikkansa, mutta ei varmastikaan olisi mahdotonta kasvattaa karjaa niin, että oheiskuolemat olisivat maanviljelyä vähäisempiä. Sitten jouduttaisiin puntaroimaan naudan elämän arvoa verrattuna peltohiiren tai kymmenen tuhannen tuhoöttiäisen elämään. Kuten sanottu, raja on vedettävä johonkin, jos aikoo elää.

Maailma ei ole sillä tavalla täydellinen, että eläimet eivät vahingoittuisi, kun ihminen – vaikka olisi vegaani – rymistelee luonnon läpi. Mutta paremman maailmasta voi aina yrittää tehdä.

Tweet