Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Vyö kireälle ja leikkuri käyntiin
16.12.2010 15.50
Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla ja monet muut sanoivat tällä viikolla ääneen sen, minkä laskutaitoiset poliitikotkin ovat tienneet: verojen korotukset ja talouskasvu eivät riitä, vaan näillä näkymin julkisen talouden tasapainottamiseen tarvitaan myös menoleikkauksia.
”Mitään julkisen toiminnan osa-aluetta ei voida täysin jättää menoleikkausten ulkopuolelle”, valtiovarainministeriön viime perjantaina julkistamassa talousarviossa jyristään.
Ministeriö varoittaa, että jos leikkauksia ei tehdä nyt, myöhemmin sopeuttamistoimenpiteet ja niiden seuraukset ovat sitäkin rajumpia.
Leikkaukset voivat siis kohdistua eläkkeisiin, julkisen sektorin palkkoihin, työvoimaan, sosiaalietuuksiin ja esimerkiksi yritystukiin. Suomessa työeläkkeet ovat suurin menoerä, sillä ne muodostavat viidenneksen kaikista julkisista menoista, kun esimerkiksi työttömyysturva on kolme prosenttia.
Muita merkittäviä menoja ovat esimerkiksi koulutus ja elinkeinoelämän edistäminen.
”Jos elinkeinoelämän edistämisen osuus on kymmenen prosenttia valtion rahoista ja köyhimpien vähimmäisturva prosentin, voi kysyä mitä kannattaa priorisoida”, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n ylijohtaja Marja Vaarama sanoo.
THL:n keskiviikkona julkistaman raportin mukaan hyvinvointierot ovat jatkaneet kasvuaan. Syrjäytymisvaarassa ovat etenkin nuoret työttömät.
Jos Suomi ottaa mallia kriisimaista kuten Kreikasta ja Irlannista, edessä ovat myös eläkkeiden sekä julkisen sektorin palkkojen leikkaukset. Irlanti kutistaa myös lapsilisiä ja työttömyyskorvauksia.
Plussat ja miinukset
+ Niukkuus voi vauhdittaa välttämättömiä rakenteellisia muutoksia julkisella sektorilla.
- Hyvinvointipalvelujen leikkaukset kirpaisevat vähävaraisia enemmän kuin rikkaita.
- Leikkaukset ovat lyhytnäköistä politiikkaa, jos ne kohdistuvat esimerkiksi syrjäytymisen tai sairauksien ennaltaehkäisyyn.
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
