Täyskielto jakaa vihreitä

25.8.2014 8.26

Hanna Eriksson

Vihreät ei puolueena ole ottanut kantaa seksinoston täyskiellon puolesta. Kesäkuun puoluekokouksessa kieltoa ehdotettiin poliittiseen ohjelmaan, mutta sitä ei hyväksytty.

Vihreät naiset vaatii seksinoston kriminalisointia Norjan ja Ruotsin mallin mukaan. Pääsihteeri Sirpa Hertell toteaa, että juuri julkaistu tutkimus Norjan täyskiellon vaikutuksista on helpotus: se vahvistaa uskoa täyskiellon toimivuudesta.

”Suomen nykyinen laki, joka kieltää seksinoston ihmiskaupan uhrilta, ei ole toiminut eikä tuomioita ole annettu. Norjan tutkimus osoitti, että väkivalta prostituoituja kohtaan ei lisäänny, vaikka markkinat siirtyvät osin piiloon.”

Hertellin mukaan ammatistaan luopuville prostituoiduille pitää tarjota tukea niin, ettei heillä ole pelkoa syytetyksi joutumisesta.

”Seksinoston täyskielto on ainoa toimiva vaihtoehto Suomeen. Sellaista ammattia kuin seksityöläinen ei pitäisi olla ollenkaan”, Hertell sanoo.

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto Vino taas kannattaa seksityön aseman nykyistä laajempaa laillistamista.

Puheenjohtaja Maria Ohisalo toteaa, ettei Norjan raportti valitettavasti välttämättä ole koko totuus. Myös Ruotsin hallituksen arvio väitti lain vähentäneen prostituutiota, vaikka tuloksia oli saatavilla vain katuprostituution vähentymisestä. Seksityöntekijöiden turvattomuuden tunne on lisääntynyt ja stigma työtä kohtaan vahvistunut.

Ohisalon mukaan seksityötä koskevat lait pitää uudistaa niin, että ammatin harjoittajat pystyvät nykyistä vapaammin järjestämään työskentelyolosuhteensa turvallisesti.

”Niin kauan kuin asia piilotetaan maan alle, ongelmat lisääntyvät. Ihmiset, jotka kaikista eniten apua tarvitsevat, joutuvat toimimaan salassa.”

Ohisalon mukaan prostituutiota ei poisteta maailmasta kieltämällä sitä. Hänen mukaansa on perusoikeus voida päättää omasta kehostaan.

”Varmasti suuri osa prostituoiduista on todella alistetussa asemassa ja on pakotettu tekemään sitä työtä. Ihmiskauppaongelmaan ja syihin, jotka johtavat prostituution pariin täytyy puuttua. Jälkimmäiseen pitää puuttua sosiaalipolitiikan, ei rikosoikeoikeudellisen sääntelyn keinoin.”