Tutkimus: Susikanta ei saa täydennystä idästä, geenipohja liian kapea

24.5.2013 10.09

Sammeli Heikkinen

Vuoden 2006 jälkeinen romahdus on kutistanut Suomen susikannan niin pieneksi, että sen geneettinen pohja on huolestuttavan kapea. Myöskään rajan takaa ei juuri tule täydennystä kantaan. Tämä selviää perjantaina Oulun yliopistossa tarkastettavasta Eeva Janssonin väitöksestä.

Jansson tutki kattavasti Suomesta, Venäjän Karjalasta sekä museokokoelmista otettuja susien geeninäytteitä.

Niiden perusteella Suomen susikanta on köyhtynyt geneettisesti kahdessa vaiheessa. Sudet tapettiin hyvin vähiin 1800-luvun loppupuolella, jolloin osa perimän monimuotoisuudesta hävisi.

Susikanta alkoi toipua 1990-luvulla ja saavutti huippunsa, 250 yksilöä, vuonna 2006. Sen jälkeen susikanta on pienentynyt jatkuvasti, tänä keväänä RKTL arvioi, että Suomessa on vain 120-135 sutta. Ainoa pääteltävissä oleva syy kannan romahdukselle on salametsästys.

Janssonin mukaan tämä on näkynyt geneettisen perimän kaventumisena ja sukusiitoksen lisääntymisenä. Laumoista kuolleen alfaeläimen paikan on ottanut monesti sen jälkeläinen.

Sudenmetsästyksen kannattajat puhuvat usein siitä, että Suomeen kyllä tulee lisää susia itärajan takaa. Esimerkiksi perussuomalaisten kansanedustaja Pentti Oinonen puhui pari kuukautta sitten 30 000 sudesta, jotka suunnittelevat muuttoa Suomeen.

Todellisuudessa Venäjän Karjalan susikanta on kutistunut noin 300 yksilöön. Janssonin tutkimuksen mukaan sieltä ei olekaan tullut kutistuneeseen Suomen kantaan juuri lainkaan uutta verta.

Susiväitöksestä kertoi ensimmäisenä Yle.

luonnonsuojelu  salametsästys  susi