Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Iiro Törmä
Tutkijat pelkäävät politiikan palaavan tieteeseen
19.9.2013 11.46
Virtaviivainen, nopeasti eri tilanteisiin reagoiva tietoyhteiskunta vai keskusjohtoinen yhden totuuden maa, jossa tieteellinen tutkimus on alistettu poliittisten intohimojen armoille?
Nämä vaihtoehdot ja muutaman niiden väliltä saa vastaukseksi, kun kysyy asiantuntijoiden näkemyksiä valtion tutkimuslaitosten ja tutkimusrahoituksen uudistuksen seurauksista.
Uudistuksessa poliittisten linjausten mukaan tehtävää, niin sanottua strategista tutkimusta varten on vuonna 2017 käytössä 70 miljoonaa euroa. Valtioneuvoston ja sen ministeriöiden muita selvityksiä varten on käytössä 12,5 miljoonaa euroa jo vuotta aiemmin.
Osa uudistusta on myös eräiden valtion sektoritutkimuslaitosten toimintojen yhdistäminen ja laitosten rahojen leikkaaminen. Esimerkiksi Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Metsäntutkimuslaitos sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos yhdistetään Luonnonvarakeskukseksi. Valtioneuvosto teki periaatepäätöksen uudistuksesta syyskuun alussa.
Uudistuksen virallisena tavoitteena on tutkimuksen tehokkaampi hyödyntäminen päätöksenteossa. Osa tutkijoista pelkää, että tiede politisoituu 1970-luvun malliin ja että filosofi Pekka Himasen tilaustutkimukseen liittyneet epäselvyydet toistuvat helpommin.
Kelan tutkimusosaston tutkimusjohtaja Olli Kangas ihmettelee, miksi hallitus tilaisi tutkimusta, joka osoittaisi sen politiikan olevan väärää.
”Ei Heurekan konsensusseminaariin kutsuttu huippurivin ekonomisteja, jotka olivat kritisoineet hallituksen talous- ja veropoliittisia ratkaisuja”, Kangas sanoo.
Kelan tutkimusosasto on yksi uudistuksen leikkauskohteista. Kankaan mukaan uudistuksen seuraukset riippuvat siitä, ketkä päättävät strategisen tutkimuksen varojen käytöstä. Poliitikot eivät hänen mukaansa aina erota tutkimusta konsulttiselvityksestä.
”Jos hallintoapparaatti täytetään poliittisilla valtiosihteereillä – palkkiona uskollisesta palvelusta – tulos ei voi olla kovin kaksinen. Jos sinne tulee vahvaa tutkimusosaamista, tilanne voi olla toinen.”
Periaatepäätöksen mukaan tutkimusvarojen hallinnasta vastaa Suomen Akatemiaan vuonna 2015 perustettava strategisen tutkimuksen neuvosto, jonka jäseniksi valitaan tutkijoita ja tutkimuksen asiantuntijoita, jotka ”edustavat tutkimuksen käyttäjiä ja joilla on kokemusta laajoista hallinnon, elinkeino- ja muun työelämän ja tutkimuksen muutosten johtamisesta”.
Suomen Akatemian pääjohtaja Heikki Mannilan mukaan rahoituksen uudelleenorganisointi ja tutkimusten kilpailutuksen maltillinen lisääminen ovat hyviä perusperiaatteita. Tieteen itsenäisyyden vaarantumiseen hän ei ota suoraan kantaa.
”Valtioneuvostossa päätetään yleiset, isot teemat. Teemojen kirjoittaminen ohjelmiksi ja päätöksenteko tapahtuu kokonaan muualla. Toki uudistuksen suhteen on paljon avoimia kysymyksiä.”
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
