Talvivaara / Kuvakaappaus

Talvivaaran ympäristövakuuksiin repeämässä yli 10 miljoonan euron reikä

28.11.2013 15.53

Sammeli Heikkinen

Talvivaaran ympäristövakuuden pohja murenee pian. Yhtiö on sopinut yli 30 miljoonan euron vakuuden tähän saakka taanneen Atradius-luottovakuuttajan kanssa, että vakuutusyhtiön vastuu putoaa vuoden 2016 alkuun mennessä nollille.

Jo ensi vuoden alusta rahaton kaivosyhtiö joutuu järjestämään jostain yli kymmenen miljoonan ympäristövakuuden, sillä Atradius takaa vuoden alusta vakuudesta enää 20 miljoonaa.

Lisäksi Talvivaara ja Atradius ovat sopineet, että takuusopimus voidaan perua, jos kaivosyhtiö joutuu konkurssiin. Tässä kaivosyhtiötä suojaa kuitenkin vuoden irtisanomisaika.

Itä-Suomen yliopiston ympäristöoikeuden professorin Tapio Määtän mukaan Talvivaaran vakuudet ovat nykyiselläänkin heikot. Esimerkiksi kaivosta piinaavien jätevesiongelmien hoitoon niistä on jyvitetty vain miljoona euroa.

Tähän saakka julkisuudessa on lähinnä Kainuun ely-keskuksen johtajan Kari Pääkkösen suulla vakuutettu, että tarvittaessa kaivoksen jälkihoitoon on käytettävissä yli 31 miljoonaa euroa.

Kyseessä on kaivoksen ympäristöluvassa määritelty vakuus, joka koskee lähinnä kaivoksen kaatopaikka-alueiden jälkihoitoa.

Talvivaara sai korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen päättyneen oikeusprosessin päätteeksi läpi vaatimuksensa siitä, ettei vakuutta tarvitse asettaa pankkitakauksena tai talletuksena. Pankkitakausta tai talletusta vaatinut Kainuun ely siis hävisi oikeusprosessin (KHO:n päätös).

Talvivaaran ympäristövakuus on otettu takausvakuutussopimuksena luottovakuutusjättiläisen Atradiuksen Suomen sivukonttorista. Talvivaara siis maksaa Atradiukselle tietyn summan siitä, että Atradius sitoutuu maksamaan Kainuun elylle ympäristöluvan perusteella määrätyn takuusumman, jos Talvivaara joutuu maksukyvyttömäksi ja kaivoksen jälkihoitoon täytyy ryhtyä.

Sopimus ei ole julkinen. Siihen tehdyistä merkittävistä muutoksista löytyy kuitenkin tietoa Talvivaaran keväällä osakeantinsa yhteydessä julkaisemasta listalleottoesitteestä. Esitteen sivulla 109 kerrotaan, että Talvivaara ja Atradius ovat muuttaneet 29. marraskuuta 2012 edellisen vuoden alussa laadittua takausvakuutussopimusta.

Ajankohta on kiinnostava, sillä Talvivaarassa oli sattunut massiivinen, suurta mediahuomiota saanut kipsisakka-allasvuoto juuri pari viikkoa aiemmin.

Talvivaara ja Atradius sopivat tuolloin, että luottovakuuttaja takaa kaivosyhtiön korvausvelvollisuuden Kainuun elylle 35 miljoonaan euroon saakka. Mutta vain vuoden 2013 loppuun. Ensi vuoden alusta Talvivaara on sitoutunut pudottamaan Atradiuksen vastuun 20 miljoonaan, vuoden 2015 alusta 10 miljoonaan ja vuoden 2016 Atradiuksen korvausvastuu lakkaa kokonaan.

Toisin sanoen ympäristövakuuden saaja, Kainuun ely-keskus ei voi saada Atradiukselta ensi vuoden alusta kuin korkeintaan 20 miljoonaa euroa. Näin listalleottoesitteen tekstin tulkitsee vakuusoikeuden asiantuntija, professori Jarno Tepora Helsingin yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta.

"Tämä 20 miljoonaa ja sitten myöhemmin 10 miljoonaa ovat maksimikorvauksia riippumatta siitä, kenelle korvaus tulee."

Talvivaaran kaupallinen johtaja Pekka Erkinheimo vahvistaa Vihreälle Langalle tulkinnan. Hänen mukaansa sovittu järjestely joutuu kuitenkin yrityssaneerauksessa uudelleen soviteltavaksi, jos kaivosyhtiö saneeraukseen pääsee.

Talvivaaran ja Atradiuksen pari päivää ennen sopimusmuutosta tekemässä vastavakuutussopimuksessa taas sovitaan, että luottovakuuttajalla on oikeus peruuttaa takausvakuutussopimus "muun muassa tilanteessa, jolloin vakuutusmaksua ei makseta, Yhtiön joutuessa konkurssiin, Yhtiön määräysvallan muuttuessa ja Yhtiön taloudellisen aseman heikentyessä huomattavasti".

Tarkoittaako tämä siis sitä, ettei Kainuun ely saa Atradiukselta mitään, jos kaivosfirma joutuu konkurssiin?

"Takausvakuutuksen voi toki sanoa irti vuoden irtisanomisajalla, mutta se ei vaikuta ennen irtisanomista tai irtisanomisajan kuluessa realisoituviin vastuisiin. Pitää myös muistaa, että jos konkurssipesä jatkaa toimintaa, mitään merkittäviä ennallistamistoimia ei tällöin ryhdytä edes tekemään", Talvivaaran Erkinheimo sanoo.

Hänen mukaansa yrityssaneerausta ei voida katsoa takaussopimuksen irtisanomisperusteeksi.

"Takausvakuutus on nimenomaan asetettu maksukyvyttömyystilanteita varten ja realisoituu silloin, kun toiminta ajetaan alas ja ryhdytään ennallistamaan aluetta."

Sinänsä ympäristöluvan määrittelemän vakuuden maksaja ei ole oleellinen, vaan se, että raha tarvittaessa löytyy.

"Talvivaaralla on oltava voimassaoleva ympäristövakuus. Jos se ei järjesty Atradiuksen kautta, niin sitten se on järjestettävä muuten. Kainuun ely ei voi hyväksyä vakuuden purkautumista", professori Määttä Itä-Suomen yliopistosta sanoo.

Määtän mukaan ympäristövakuus ja Pohjois-Suomen aluehallintoviraston toukokuussa Talvivaaralle määräämä puolentoista miljoonan euron vakuus ovat ensiarvoisen tärkeitä, kun kaivosyhtiön taloudellinen tilanne heikkenee.

Kainuun elyn käsitys on, ettei vakuusasiassa ole tullut muutoksia. Vakuuden euromäärä sovitaan jokaisen vuoden alussa erikseen.

"Meillä on ne vakuudet, jotka ovat ennenkin olleet. Vakuus on voimassa ja summa sovittu vuoden alussa", ylitarkastaja Sari Myllyoja sanoo.

Kainuun ely-keskuksen johtaja Kari Pääkkönen sanoi viime viikolla Kalevan haastattelussa, että Talvivaarasta oli valvonnan yhteydessä kerrottu ympäristötakuuseen olevan "resurssit ja he ovat tehneet sopimukset hoitaa niitä tehtäviä myös jatkossa".

Erkinheimon mukaan Talvivaaralla on monia mahdollisuuksia vakuuden turvaamiseen, "institutionaalisista takauksista aina vakuustalletukseen".

Kovin helppoja ratkaisuja käytännössä rahattomalle yhtiölle tuskin löytyy. Ja vaikka löytyisikin, Tapio Määttä muistuttaa, että ympäristöluvassa määritelty vakuus on hyvin suppea. Siitä noin miljoona euroa on jyvitetty "jäteveden tarkkailuun ja suotovesien käsittelyn varmistamiseen".

"Kun Talvivaaran suurin ongelma on vesienhallinta, niin tämä summa ei riitä alkuunkaan", Määttä arvioi.

Loput vakuudesta on tarkoitettu "kaatopaikkojen jälkihoidon varmistamiseen". Vakuuden suuruus määräytyy muun muassa sivukivialueiden, kipsisakka-altaiden ja kakkosvaiheen liuotuskasojen pinta-alan mukaan. Tänä vuonna koko vakuus on ollut noin 32 miljoonaa euroa, joten kaatopaikkojen jälkihoitoon siitä on jyvitetty noin 31 miljoonaa euroa.

"Siihen tarkoitukseen summa voi ollakin riittävä. Mutta vakuus on hyvin suppea, se koskee vain kaatopaikka-alueita. Talvivaaralta puuttuu keskeisiä vakuuksia", Määttä sanoo.

Ensinnäkin EU:n kaivannaisjätedirektiivi edellyttää, että vakuuksien pitää koskea paitsi kaatopaikkaa, myös sen vaikutusalueita. Eli vakuuden on katettava myös ympäröiville seuduille aiheutuva haitta.

Talvivaaralla tällaista vakuutta ei ole, eikä Määtän mukaan vielä tarvitsekaan olla, sillä siirtymäaikaa on vuoden 2014 toukokuuhun. Tämä vakuusasia on tulossa Talvivaaran päivitettyyn ympäristölupaan, jonka käsittely aluehallintovirastossa on edelleen kesken.

Toinen puute vakuuksissa on se, ettei Talvivaaralla ole uuden kaivoslain edellyttämiä ympäristön turvaa parantavia vakuuksia. Lain mukaan viranomaisten pitää määrittää nämä vakuudet viimeistään ensi vuoden kesäkuussa ja Talvivaaran on hankittava vakuus viimeistään vuoden 2015 kesäkuussa.

Nyt nämä vakuudet siis puuttuvat.

"Vakuusjärjestelmä on aukkoinen ja puutteellinen. Kriittinen kysymys on, kuka ja millä hinnalla suostuu antamaan konkurssiuhan alaiselle yritykselle ympäristölainsäädännön vakuuksia, jotka kohoavat lähivuosina useisiin kymmeniin miljooniin euroihin vuodessa. Ilman laissa edellytettyjä asianmukaisia vakuuksia yritys ei voi jatkaa toimintaansa", Määttä sanoo.

kaivosteollisuus  ympäristö  talvivaara 

Tweet