Taantuma kääntää tulonjakoa duunarin eduksi

3.11.2011 13.56

Jukka Vahti

Mikä on oikeudenmukainen tapa jakaa työn taloudellinen tuotto?

Poikkeuksellisen vilkas työmarkkinasyksy sopimusneuvotteluineen ja lakkoineen on nostanut klassisen kiistan esille näyttävämmin kuin pitkään aikaan.

Ulkopuolisen – ja Teknologia-alan lakoista päätellen myös asianosaisten – on kuitenkin vaikea arvioida, onko reilu tai realistinen palkankorotus jollakin alalla esimerkiksi kaksi, neljä vai kuusi prosenttia.

Tämän viikon tiistaina julkistettujen verotietojen mukaan pääomatulot kasvoivat Suomessa viime vuonna 22 prosenttia edellisvuoteen verrattuna.

Kansainvälisten tilastojen perusteella myös suomalainen palkansaaja on pärjännyt palkkakilpailussa kohtuullisesti suhteessa monien muiden teollisuusmaiden tovereihinsa. Tästä ei kuitenkaan vielä voida päätellä, mikä on oikeudenmukainen palkka tehdystä työstä. Tarkastelijan ideologian väristä riippuen asiasta voi esittää hyvin paljon toisistaan poikkeavia arvioita.

Kaksi asiaa tiedetään kuitenkin varmasti.

Yksi: Tilastokeskuksen mukaan työn tuottavuuden kasvusta yhä isompi osa on viime vuosikymmeninä hiljalleen ohjautunut muualle kuin työntekijöiden palkkoihin. Tämä kehitys jatkui vuoden 2008 finanssikriisiin asti.

Kaksi: jos Suomen edessä on taantuma tai hitaan talouskasvun aika, kehitys kääntyy ainakin hetkeksi, ja yritysten voitoista entistä isompi osuus ohjautuu työntekijöiden palkkoihin, koska palkat eivät jousta alaspäin taloussuhdanteen mukana.

Tämä ehkä lohduttaa niitä, jotka säilyttävät työpaikkansa ja niitä, joiden mielestä pääoman ja työtekijöiden välisessä tulonjaossa olisi tasapainottamisen varaa.

Työn ja pääoman väliseen tulonjakoon vaikuttavia tekijöitä on paljon: tuotannon kasvu, talouden rakenteen muutos, tuottavuuden kasvu, palkkasopimukset, työllisyystilanne ja hintojen kehitys.

Tilastot kertovat, että 1990-luvun laman jälkeen, vuosina 1995–2008 suomalaisilla yrityksillä ja niiden omistajilla pyyhki hyvin.

”Tuolloin yritysten kannattavuus oli keskimäärin ihan toisella tasolla kuin vaikka aikajaksolla 1975–1990. Tämä pätee edelleen. Ei voi tulkita, että suomalaisten yritysten kannattavuus olisi ollut ainakaan missään kriisissä ennen tämän syksyn työmarkkinaneuvottelukierrosta”, kansakunnan tulonjakoa pitkään tutkinut Pekka Sauramo Palkansaajien tutkimuslaitoksesta sanoo.

Tästä kertoo myös se, ettei vuoden 2008 finanssikriisi pakottanut yrityksiä irtisanomaan työntekijöitään niin paljon kuin ennalta pelättiin. Tämä johtui hyvinä vuosina kerätyistä puskureista.

”Ne taas johtuivat juuri siitä, että palkkojen bkt-osuus oli ollut vuoteen 2008 asti alhaisempi kuin aikaisemmin. Siksi ei voida sanoa, että esimerkiksi keskusjärjestöjen raamisopimuksessa sovitut palkankorotukset olisivat jotenkin kohtuuttomia”, Sauramo sanoo.

Mutta miksi palkkojen osuus koko bruttokansantuotteesta on ollut pienenemään päin?

Sauramon mukaan selitystä voi hakea Suomen työttömyyden kehityksestä ja globalisaatiosta. Mitä korkeampi työttömyysaste, sitä heikompi työntekijöiden neuvotteluasema on. Toisaalta pienipalkkaiset ja heikosti organisoituneet kiinalaiset ja intialaiset työntekijät ovat heikentäneet ay-liikkeen neuvotteluasemaa myös Suomessa.

Myös Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan puolella tunnistetaan globaalien markkinoiden vaikutus. Myös pääomaan kohdistetut tuottovaatimukset ovat kasvaneet.

”Näiden selitysten lisäksi palkkojen tulo-osuuden pienenemistä selittää myös yritysten aineettoman pääoman kasvu”, sanoo Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Mika Maliranta.

Yritysten aineettomalla pääomalla tarkoitetaan esimerkiksi investointeja tutkimukseen sekä kehitys- ja innovaatiotyöhön.

”Näin ajatellen meidän pääomaintensiivisyytemme ei ole ainakaan pudonnut. Tosin aineettoman pääoman laskeminen on hankalampaa kuin aineellisen pääoman”, Maliranta sanoo.

Tweet