Pippelijournalismia

3.12.2012

Kaino Riesu

Hesari piiloutui verkossa maksumuurin taa ja piti tätä maailman suurimpana uutisena päivätolkulla. Meikäjätkän mielestä suurempi uutinen on koko lehden vähittäinen mutta vakaa pornoistuminen. Jotain seksahtavaa pitää lukea HS.fistä ja siihen sisältyvistä otsikoista joka päivä.

Suunnilleen vuosi sitten Hesari julkaisi paperilehdessään ehdan pornokuvan: kotkalainen pari oli naimapuuhissa ja Hesarin valokuvaaja petin reunalla kuvaamassa.

Päätoimittajan mukaan kuvaaminen ei tietenkään ollut pornoa, vaan kuvassa oli elämään kuuluva luonnollinen asia. No, minulle tulee mieleen eräitä muitakin luonnollisia asioita, joista en välttämättä halua kuvia lehteen. Päätoimittaja kertoi haastattelussa, että rohkeampiakin kuvia olisi ollut tarjolla. Miksi eivät julkaisseet saman tien koko settiä? Levikki olisi taatusti noussut takametsissäkin.

Innokkaana olen odottanut seuraavaa pornokuvaa, mutta niitä on toistaiseksi ollut vähemmän. Muu sisältö kattaa kyllä tämän vajeen: pornokuvien sijaan HS.fi tuottaa kiitettäviä määriä pornahtavia seksiotsikoita.

Viime viikolla Hesari katsoi tarpeelliseksi valistaa meitä fetisseistä. Minulla ei totta vie ole mitään sitä vastaan, että joku haluaa seksiä pissan, kakan, oksennuksen tai korkokenkien kera. En vain halua lukea siitä lehdestä.

En halua myöskään tietää sanomalehden kautta kanssaeläjien erektio-ongelmista enkä seksilelujen uusista keksinnöistä. Hesaria tilaan saadakseni jotain muuta kuin pippelijournalismia. Lehti ei ehkä ole huomannut, että seksilehtien markkina on jo melko monipuolinen ja sanoisinko kylläinen ilman Hesariakin.

Lääkäripalstan otsikot HS.fin etusivulla ovat häirinneet kaltaistani vanhoillis-siveellistä äijää jo pitkään. Jos jollakulla on ahdas esinahka, pitääkö sitä sanomalehdessä venytellä? Menis jätkä lääkäriin.

Jättimäinen rivo taideteos ilmestyi työmaalle - Katso kuva”, Metron banneri HS.fin etusivulla mainosti viime maanantaina. Enkä katso. Ei vois vähempää kiinnostaa.

Ilta-Sanomien bannerit HS.fin etusivulla valistavat lisää: ”Näin saat parhaan orgasmin. Olen hyvin varusteltu – mistä apu petipuuhiin? Tyttöystäväni mielestä minulla on liian lyhyt.” Hohhoijaa.

En yhtään ihmettele, että puhdasoppisimmat kotihoidontukiäitsykät eivät enää pidä Hesaria sopivana lukemisena lapsilleen. Voin kuvitella, että on tylsää selvitellä 10-vuotiaalle pippelijournalismin erikoisuuksia rennossa mediakasvatuksen hengessä keittiönpöydän ääressä.

Siitä maksumuurista vielä: Meikäläisellä kävi semmoinen tuuri, että digilehden tilauksesta huolimatta salasanoilla ei pääse muurin taa sitten millään. Salasanan vaihtokaan ei auta. Enkä pääse enää siihen maksamaani digilehteenkään.

Tulevaisuus ilman Hesaria näyttää valoisalta.

Nimimerkki on sivutoiminen mediakriitikko, joka käyttää koston pelossa nimimerkkiä. Kirjoitus on julkaistu alunperin 30. marraskuuta ilmestyneessä Vihreässä Langassa.

Tweet