Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Mikael Ahlfors
Alkiolainen idylli. Nurmijärveläinen Virpi Korhonen palasi työelämään viime marraskuussa. Sitä ennen hän hoiti kaksi vuotta lapsiaan Joelia ja Viiviä kotona.
Perhearvot palaavat politiikkaan
4.9.2009 14.30
Lähivuosien veronkiristyksissä puolueet joutuvat ottamaan kantaa, minkälaista elämäntapaa ne haluavat puolustaa.
Esimakua arvopolitikoinnista antoi pari viikkoa sitten keskustalainen pääministeri Matti Vanhanen, joka nosti taas esille pienten lasten vanhempien vapaaehtoisen perheverotuksen.
Vanhasen mallissa perheen vanhempien tulot lasketaan yhteen ja perhettä verotetaan yksikkönä.
Yhteisverotuksesta luopuminen 1976 oli radikaali uudistus ja merkittävä parannus naisten asemaan.
”Yhteisverotus edustaa konservatiivisuutta, vanhaa aikaa, jolloin perheen rahan ajateltiin olevan yhteistä”, sanoo sosiologian professori Riitta Jallinoja Helsingin yliopistosta.
Arvokeskustelulle on tilausta. Jallinoja muistuttaa, että tutkimusten mukaan suomalaiset eivät nytkään ole mitenkään yksimielisiä siitä, miten perheen pitää raha-asiansa järjestää.
Hänen mukaansa julkisen keskustelun ilmapiiri alkoi muuttua uudelleen perhekeskeisemmäksi 1990-luvun loppupuolella. Sama trendi jatkuu yhä.
”Kulttuurissamme on hyvin voimakkaana ajatus, että jokaisen ihmisen ansaitsema palkka on hänen omaansa. Nyt tällainen familistinen aalto nostaa kuitenkin esiin ehdotuksia myös muunlaisista ratkaisuista.”
Sekä sdp:n että kokoomuksen naisjärjestöt ovat lytänneet keskustalaiset avaukset perheiden yhteisverotuksesta. Veromallin on katsottu muun muassa sitovan naiset entistä tiukemmin kotiin ja kasvattavan tuloeroja.
Keskustalaisilta pääministerin idea saa kuitenkin kannatusta.
”Alkiolaisuuteen kuuluu valinnan mahdollisuus ja perheen itsemääräämisoikeus siitä, miten lapset halutaan hoitaa. Meille perhe on yhteiskunnan perusyksikkö, jossa syntyy sekä hyvin- ja pahoinvointi”, nurmijärveläinen keskusta-aktiivi ja kunnanhallituksen jäsen Virpi Korhonen sanoo.
Korhonen hoiti kahta lastaan kotona kaksi vuotta. Korhosen perhe olisi hyödyntänyt perheverotusta, jos se olisi ollut mahdollista kaksi vuotta sitten.
Helsingissä tutkijana työskentelevä Korhonen tekee tällä hetkellä kuuden tunnin työpäiviä. Hänen mielestään perheverotus helpottaisi pienten lasten hoidon ja työssäkäynnin yhdistämistä, esimerkiksi vanhempien lyhennetyillä työviikoilla.
”Se edistäisi terveitä malleja, jotka lähtevät lapsen tarpeista, eli tarpeesta aikuiseen.”
Näin Vanhasen malli olisi tuntunut Korhosten kukkarossa
Virpi Korhonen hoiti kahta lastaan kotonaan vuoden 2007. Toinen lapsi oli nelivuotias ja toinen alle yhden.
Korhosen tulot koostuivat ensin vanhempainrahasta, sitten kotihoidontuesta ja Nurmijärvellä maksettavasta kuntalisästä, joka on 200 euroa kuussa. Lisäksi hän sai kokouspalkkioita luottamustoimistaan.
Virpi Korhosen veroprosentti oli tuolloin 15 ja hänen it-asiantuntijana työskentelevän miehensä 31.
Perheverotuksen myötä miehen veroprosentti olisi pudonnut alle 25:een. Samalla perheen nettotulot olisivat nousseet 200–300 euroa kuussa. Tarkka summa riippuu siitä, miten työssäkäyvän työmatkakulut huomioitaisiin perheveromallissa.
Puolueiden erilaiset perheideaalit
- Sdp: Kahden palkansaajan perhemalli ja kattava päivähoitojärjestelmä on erityisen lähellä sdp:n sydäntä. Toisaalta moni puolueen hyvätuloinen kannattaja ottaisi perheverotuksen tuomat veronkevennykset mielihyvin vastaan.
- Kokoomus: Kokoomuksen konservatiivisiivestä löytyy kotiäitiyden lämpimiä kannattajia. Puolue on kuitenkin ajanut myös naisten yksilöllistä sosiaaliturvaa ja ylipäätään yksilön oikeutta päättää omista rahoistaan, joten kokoomus tuskin lähtee helposti keskustan kelkkaan perheverotuksessa.
- Vihreät: Vihreät esitti vielä 1999 perhepoliittisessa ohjelmassaan oman mallinsa perheverotuksesta. Sittemmin suhtautuminen veromalliin on muuttunut kriittisemmäksi. Asia jakaa mielipiteitä myös vihreiden sisällä.
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
