Pelastuuko Suomi fiilaten ja höyläten?

23.6.2010 14.15

Jenni Leukumaavaara

Kestävyysvaje. Eläköityminen. Työttömyys. Siinä on työsarkaa tulevalle hallitukselle.

Tällä hetkellä valtion menoleikkaukset ovat kuin keisarin uudet vaatteet. Kukaan ei oikein ilkeä katsoa totuutta silmiin, tai ainakaan puhua siitä, mutta muiden EU-maiden tapaan myös Suomen on pakko kiristää kukkaronnyörejä ja hillitä valtion menoja tulevina vuosina.

Mistä leikataan, mihin pannaan uusi hintalappu? Esimakua voi hakea parinkymmenen vuoden takaa.

Syksyllä 1992 silloinen valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Raimo Sailas julkisti säästöohjelman, jossa vaadittiin kahdenkymmenen miljardin markan säästöjä valtion menoihin vuoteen 1995 mennessä.

Kuuluisaa ”Sailaksen paperia” mätkittiin joka suunnalta kuin vierasta sikaa, mutta lopulta 21-liuskainen ehdotelma toteutettiin lähes sellaisenaan.

Tuolloin nipistettiin muun muassa työllistämismäärärahoista, työttömyysturvasta, perhe-, asumis-, yritys- ja maataloustuista sekä puolustusmäärärahoista ja kehitysavusta.

Toteutumatta jäivät esimerkiksi korkeakoulujen lukukausimaksut.

Onko nyt niidenkin aika, valtiosihteeri Raimo Sailas?

”Mitään ei ole mustaa valkoisella, mutta leikkauslistat ovat valmiina päässä ympäri vuoden ja ympäri vuorokauden. Muuta tietoa ei tipu”, Sailas kommentoi Vihreälle Langalle.

Verovähennyksillä ja sosiaalietuuksilla on tapana liikkua aaltomaisesti taloustilanteen mukaan, joten lihavien vuosien korotuksista saksitaan todennäköisesti lähivuosina taas huippuja pois.

Monissa EU-maissa säästökuurit on jo aloitettu – ja vauhdilla. Esimerkiksi Iso-Britannia julkisti tiistaina kriisibudjetin, jossa arvonlisävero nousee 17,5 prosentista kahteenkymmeneen ja sosiaalietuuksia leikataan 13 miljardilla vuodessa.

Saksa pyrkii huikeisiin 80 miljardin euron säästöihin vuoteen 2014 mennessä. Leikkaukset osuvat työttömyysturvaan, virkamiesten määrään ja armeijaan. Tällaisia päätöksiä voi olla edessä Suomessakin.

Tweet