Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Iiro Törmä
20.9.2012 13.48
Euroopan parlamentin junttaamasta rikkidirektiivistä on kirjoitettu satoja artikkeleita, joissa Suomen elinkeinoelämän edustajat nillittävät tuskaansa. Direktiivi vie leivän lasten suusta ja on kuolinisku koko teollisuudelle. Mitä jos ajateltaisiin toisin?
Ensinnäkin, direktiivi tuo Suomeen todennäköisesti uusia työpaikkoja. Direktiivin myötä laivoissa yleistyvät niin sanotut rikkipesurit. Niitä valmistaa suomalainen konepajayritys Wärtsilä, joka on investoinut tuotekehitykseen miljoonia euroja. Yhtiö on kehittänyt rikkipesureiden lisäksi myös muuta pakokaasujen puhdistusteknologiaa.
Wärtsilän lisäksi direktiivistä hyötyvät yhtiön alihankkijat, esimerkiksi kotimainen teknologiayhtiö Metso.
Rikkipesuri maksaa noin kahdesta viiteen miljoonaa euroa.
Toiseksi, ympäristölainsäädännön kiristys nopeuttaa uusien innovaatioiden syntyä ja kaupallistamista.
Ekonomisti ja Harvard Business Schoolin professori Michael Porter muotoili vuonna 1995 hypoteesin, jonka mukaan ympäristölainsäädännön tiukentuminen aiheuttaa innovaatioefektin. Se saa nopeasti aikaan uusia, entistä ympäristöystävällisempiä ja tehokkaampia teknologioita ja prosesseja.
Mitä aikaisemmassa vaiheessa lainsäädäntöä kiristetään, sitä helpompaa yritysten on kehittää innovaatioitaan ja saavuttaa näin aloillaan markkinajohtajuus.
Pakko on siis paras muusa niin teknologiassa kuin taiteessa.
VTT:n teknologiapäällikkö Jukka Lehtomäki ei kyseenalaista Porterin hypoteesia.
Hänen mukaansa teoria on toiminut läpi historian. Esimerkiksi sotien aikana tekniikan kehitys on aina ollut huimaa.
”VTT:n tekemät tutkimukset ovat jo vuosia tulleet samaan lopputulokseen. Kun lainsäädäntö kiristyy, on pakko keksiä uusia välineitä, millä tavoitetasoon päästään.”
Ympäristö- ja muiden rajoitteiden vaikutuksia teknologian kehitykseen tutkiva Janne M. Korhonen puolestaan arvioi, että rajoitusten hyötyjä on yliarvioitu.
”Tutkimusteni pohjalta näyttää siltä, että rajoituksiin suhtaudutaan ehkä vähän turhankin myönteisesti. Se saattaa johtua siitä, että lehtien ja bisneskirjallisuuden kautta kuulemme vain yrityksistä, jotka ovat selviytyneet. Niistä yrityksistä, jotka katosivat, emme kuule mitään.”
Yksi rikkidirektiivistä hyötyjistä on kajaanilainen Recycling Energy. Yhtiön toimitusjohtaja Kari Moilala sanoo kehittäneensä kaasutusteknologiaan perustuvan innovaation, jonka avulla laivojen polttoaineesta poistetaan rikki ennen kuin se käytetään moottorissa.
Yli 20 vuotta keksintöään kehittänyt Moilala kertoo tekevänsä yhteistyötä suomalaisten alan osaajien kanssa. Nimiä hän ei sopimussyistä voi paljastaa.
Moilala uskoo, että rumpukaasuttimessa on valtavaa potentiaalia kovan luokan bisnekseksi.
”Energiakysymyksissä Suomi on jo nyt maailman huippua.”
Tweet