Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Mikael Ahlfors
VAKIOvieras. ”Kotkien viimeisetkin pesäpuut hupenevat, kun paperia kuluu lausuntoihin. Reilun kymmenen vuoden aikana olen ollut valiokuntien kuultavana 200 kertaa ja tehnyt tuhat sivua lausuntoja”, sanoo professori Tuomas Ojanen.
Muuttuuko politiikka läpinäkyvämmäksi, jos valiokunnista luovutaan?
18.2.2010 16.06
Vihreiden entinen kansanedustaja, kirjailija Rosa Meriläinen ehdottaa tuoreessa Valtio-kirjassaan, että eduskunnan valiokunnat pitää lopettaa, tai ainakin niiden toiminnasta pitää tehdä nykyistä läpinäkyvämpää.
Meriläisen ehdotus on radikaali, koska monet ovat sitä mieltä, että eduskunnan tärkein työ tehdään valiokunnissa.
Tästä huolimatta valiokunnissa uurastavilla kansanedustajilla ei kuitenkaan ole riittävästi aikaa tai osaamista perehtyä aineistoihin kunnolla.
”Nyt valiokuntaneuvokset tekevät meille ehdotuksen, ja me sitten muuttelemme pilkun paikkaa ja lauseen sanajärjestystä. Varsinkin perustuslakivaliokunnassa oli turhautunut olo, kun ei ymmärtänyt läheskään tarpeeksi asioista. Siinä kyllä asiantuntijat pääsivät halutessaan vedättämään mielin määrin”, sdp:n kansanedustaja Kimmo Kiljunen sanoo.
”Osittain tuo pitää paikkansa. Joillain kansanedustajilla on ongelmia pysyä mukana”, sanoo puolestaan valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen Helsingin yliopistosta. Hän kuuluu valiokuntien kuulemien asiantuntijoiden vakiokaartiin.
Mutta on asiantuntijoitakin vedätetty. Lex Nokian valmistelun yhteydessä kansanedustajat jyräsivät asiantuntijat ja tekivät lain, jolle ei tiettävästi ole ollut edes käyttöä.
Ojanen oli mukana puimassa Lex Nokiaa, kuten myös presidentin lautaskiistoja sekä terveydenhoitoalan lakkouhkaan liittyvää lainsäädäntöä.
”Terveydenhoitolakkolain kanssa kävi niin, että minut hälytettiin yhden päivän varoitusajalla ja flunssaisena antamaan lausuntoa. Kun saavuin valiokunnan kuultavaksi, lainsäädäntöpaperiin oli yön aikana ilmestynyt useita minulle uusia pykäliä. Siinä piti sitten lennossa yrittää niitä kommentoida.”
Kerran taas kävi niin, että kun Ojanen oli kommentoimassa EU-lainsäädäntöön liittyvää asiaa, kävikin kesken kokouksen ilmi, että asia oli jo päätetty EU:ssa.
Rosa Meriläisen ehdottaa kirjassaaan mallia, jossa hallituksen eduskunnalle antamille esityksille nimetään eri puolueista kolme mietinnön valmistelijaa. He saavat käyttöönsä yhdellä valiokunnalla nykyisin olevat resurssit.
Mietintöjä varten suoritetut asiantuntijakuulemiset ovat Meriläisen mallissa julkisia, jolloin myös kansalaiset pääsevät osallistumaan keskusteluun jo valmisteluvaiheessa.
Lopputuloksena eduskunta saisi käsiteltäväkseen useita vaihtoehtoisia mietintöjä, ja kansanedustajat pääsisivät osallistumaan itseään eniten kiinnostavien asioiden valmisteluun.
Julkisuus ei kuitenkaan näytä kansanedustajia kiehtovan.
”En usko, että julkisuus parantaisi valiokuntien työskentelyä, etenkin jos jokaisen kokouksen jälkeen pitäisi olla ulkopuolelle raportoimassa”, sdp:n Kiljunen arvioi.
Vihreiden kansanedustaja Janina Andersson on samoilla linjoilla.
”Kokouksissa on tarkoitus voida heittää niitä tyhmiäkin kysymyksiä. Jos siinä pitää samalla alkaa esiintyä medialle tai yleisölle, ihmiset alkavat käyttäytyä kuin täysistunnoissa.”
Keskustan Aila Paloniemen mielestä joistain kokouksista voitaisiin tehdä avoimia.
”Esimerkiksi sosiaali- ja terveysvaliokunta kokoustaa julkisella paikalla Porissa, mtv:n Suomi-areenan yhteydessä. Tämäntyyppisiä tapoja voisi miettiä muitakin.”
Myös Tuomas Ojasen mielestä julkisia kokouksia voitaisiin harkita poikkeuksellisen mielenkiintoisten asioiden kohdalla.
Päätöksenteon kannalta olennaisimmat keskustelut karkaavat Ojasen mielestä kuitenkin nykyistäkin paksumpien seinien sisäpuolelle, jos kaikista valiokuntien kuulemisista tulee julkisia.
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
