Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Istock
Nato-paine kasvaa vihreissäkin – linjaus puoluekokouksen puntariin
30.4.2014 12.06
Pitääkö ehdoton ei Suomen Nato-jäsenyydelle vai pitäisikö ovi jäsenyydelle jättää tavalla tai toisella raolleen siltä varalta, että kansainvälinen tilanne muuttuu dramaattisesti jo lähitulevaisuudessa?
Tähän ja moneen muuhun asiaan vihreiden puoluekokous pääsee ottamaan kantaa käsitellessään puolueen poliittista ohjelmaa, joka ohjaa puolueen käytännön politiikkaa seuraavien neljän vuoden ajan.
Tällä hetkellä ohjelmaluonnoksessa seisoo puolueen perinteinen, kielteinen kanta Suomen Nato-jäsenyyteen: ”Suomi ei hae Nato-jäsenyyttä. Vihreät katsovat, ettei Nato-jäsenyyden positiivisten ja negatiivisten vaikutusten perusteella ole nykytilanteessa syytä hakea jäsenyyttä puolustusliittoon.”
Paine Nato-kannan tarkempaan puntarointiin on kuitenkin selvästi kasvanut vihreissä – kuten muissakin puolueissa – Ukrainan kriisin ja Venäjän arvaamattomuuden vuoksi.
Viime viikonloppuna Helsingissä pidetyssä vihreän puoluevaltuuskunnan kokouksessa esimerkiksi Heidi Hautala totesi, että vaikka vihreiden ei välttämättä pidä vaihtaa Nato-kantaansa, sen ei myöskään ”tarvitse ikuisesti päteä” tilanteessa, jossa kansainväliset pelisäännöt on heitetty roskakoriin.
Nato-pohdintaa toivottiin muutamassa muussakin puheenvuorossa poliittisen ohjelman evästyskeskustelussa.
Ohjelmatyöryhmän ja vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Outi Alanko-Kahiluoto säilyttäisi nykyisen, kielteisen kannan. Samalla hän toivottaa keskustelun tervetulleeksi.
”Mikään ei estä sitä, etteikö joku jäsenistämme voi tehdä puoluekokouksessa muutosesitystä ja sitten siitä äänestetään normaaliin tapaan. Minusta on hirveän tarpeellista käydä keskustelua ja reagoida siihen, mitä ympärillä tapahtuu.”
Samalla Alanko-Kahiluoto muistuttaa, että kun ohjelmaluonnosta kirjoitettin muutama kuukausi sitten, yli 80 prosenttia vihreiden äänestäjistä vastusti Nato-jäsenyyttä.
Poliittisen ohjelman tämänhetkinen luonnos ei sisällä suuria mullistuksia vihreiden aiempiin kantoihin esimerkiksi sosiaali- ja ympäristöpolitiikasta, eutanasiasta tai ihmisoikeuksista.
Uutta on ohjelman muoto, jossa on tällä kertaa pyritty konkretiaan kielikuvien sijaan.
”Aiemmin poliittinen ohjelma on ollut enemmän proosamuotoista tekstiä, josta on ehkä ollut vaikea erottaa konkreettiset tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseen. Nyt olemme pyrkineet siihen, että poliittiset tavoitteet erottuvat selvästi puolueaktiiveille, äänestäjille ja kansalaisille”, Alanko-Kahiluoto sanoo.
Poliittinen ohjelma toimii puolueen ohjenuorana muun muassa mahdollisissa hallitusneuvotteluissa ja eduskuntaryhmän työssä. Tästä huolimatta lobbareita ei ole pörrännyt ohjelmantekijöiden ympärillä ruuhkaksi asti.
”Ei ole tullut lobbausta. Tietysti kansanedustajien ympärillä pyörii muuten paljon järjestöjä, jotka haluavat lobata, mutta ohjelmatyön suhteen olemme saaneet ihan vain muutamalta kansalaisjärjestöltä palautetta esimerkiksi kehitysyhteistyöhön ja ihmisoikeuslainsäädäntöön liittyen.”
Ohjelman viimeinen lausuntokierros päättyi vappuna. Seuraavaksi ohjelmaa muokataan annettujen kommenttien, evästyskeskustelun ja eduskuntaryhmän palautteen pohjalta. Ohjelma hyväksytään puoluekokouksessa 6.–8. kesäkuuta.
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
