Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Mikael Ahlfors
Hyvää ja huonoa. Dosentti Liisa Laakso kannattaa opiskelu-mahdollisuuksien parantamista, mutta vastustaa velkaorjuutta.
Mikrolainoista tie opintoihin
24.9.2010 8.51
Kehitysmaiden nuorille kehitetään uusia väyliä korkeakouluopintoihin. Maailmalla syntyy kiihtyvällä tahdilla yrityksiä, joiden välittämien mikrolainojen turvin köyhän perheen nuori voi päästä opiskelemaan.
Talouslehti The Economist kertoo tuoreessa numerossaan esimerkiksi mongolialaisesta Xacbankista, joka tarjoaa maan reilulle 160 000 opiskelijalle 700–900 dollarin suuruisia lainatakauksia jo viidettä vuotta.
Verkkokauppa Amazonin ohjelmistosuunnittelijana aiemmin työskennelleen intialaisen Kushal Chakrabartin perustama kolmevuotias internet-firma Vittana lainaa rikkailta rahaa Nicaraguan, Mongolian, Paraguain, Perun ja Vietnamin köyhille nuorille. Qifang-niminen yritys taas välittää rahaa varakkailta kiinalaisilta kiinalaisille opiskelijoille.
Vittanan kasvuvauhti on 30 prosenttia kuukaudessa ja Qifangin kautta on lainattu jo 1,3 miljoonaa dollaria.
”En sano, etteikö tässä voisi olla takana reilu peli, mutta kaupallinen toiminta on aina kaupallista toimintaa. Pahimmillaan pienlainojen kaupallistuessa voi seurauksena olla koronkiskontaa ja lainavankeutta kohtuuttomin ehdoin”, arvioi Kirkon ulkomaanavun kansainvälisen työn johtaja Jouni Hemberg.
Hemberg epäilee, että opiskelija voi joutua pulaan valmistumisensa jälkeen, ellei töitä löydy. Kehitysmaita vaivaa tällä hetkellä korkea akateeminen työttömyys.
Opintolainoja myöntävillä firmoilla on samantyyppinen toimintaperiaate kuin vuonna 2005 perustetulla, epäkaupallisella Kiva.org -palvelulla, joka välittää mikrolainoja kehitysmaiden pienyrittäjille.
Opiskelijoiden mikrolainat on arvioitu lainanantajille riskialttiimmiksi kuin yrityslainat.
”En usko, että tässä on suuria riskejä, koska lainatut summat ovat niin pieniä. Joka tapauksessa opiskelu on investointi tulevaisuuteen”, sanoo Helsingin yliopiston kehitysmaatutkimuksen dosentti Liisa Laakso.
Laakson mielestä lainanotto kuulostaa hyvältä idealta, jos vaihtoehto on se, ettei opiskeluun ole lainkaan mahdollisuutta.
Osa opiskelijoita tukevista yrityksistä ei halua takaisin samaa määrää rahaa kuin alun perin lainattiin, vaan tietyn prosenttiosuuden opiskelijan tulevasta palkasta.
Näin toimii esimerkiksi sijoitusfirma Enzi, jonka kautta iranilais- ja intialaisnuoret pääsevät opiskelemaan Stanfordin yliopistoon. He maksavat sijoittajille takaisin kuusi prosenttia tuloistaan viiden vuoden ajan valmistumisensa jälkeen.
”Lainan ehdot ovat avainasemassa. On hyvä, että luodaan rakenteellisia mahdollisuuksia opiskella, mutta eri asia on, jos nuoria orjuutetaan rahan avulla”, Laakso sanoo.
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
