Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Felix Koenig / Wikimedia.org
Vain välietappi. Europarlamentti ei enää ole euroedustajan uran päätepiste.
Mepeistä tuli haluttuja työmarkkinoilla
21.8.2008 14.30
Norsujen hautausmaa oli haukkumanimi, jolla europarlamenttia kutsuttiin Suomessa 1990-luvulla. Meppien kohtalo oli eläköityminen – paluuta politiikkaan tai yritysten huippuvirkoihin ei juuri ollut.
Nyt on toisin. 2000-luvulla entiset euroedustajat ovat politiikan ja elinkeinoelämän haluttuja osaajia. Nykyhallituksen ministereistä maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila, ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen sekä ulkoministeri Alexander Stubb ovat entisiä euroedustajia.
”Myös yritykset arvostavat poliitikkojen kansainvälistä kokemusta ja EU-tuntemusta”, sanoo Tampereen yliopiston politiikan tutkimuksen laitoksen dosentti Ilkka Ruostetsaari.
Globaali talous on vapautunut, mutta EU tuottaa uutta sääntelyä. Yritykset tarvitsevat EU-osaamista, koska ne joutuvat ensimmäisinä sopeutumaan uusiin lakeihin. Poliitikot tuntevat päätöksenteon ja vaikuttamisen kanavat.
Liikkuvuus politiikan ja talouden välillä on ylipäätään lisääntymässä. Ruostetsaaren mukaan se lisää eri sektorien ymmärrystä toisistaan.
”Samalla eliittikierto avautuu: politiikkaan voi ryhtyä sitoutumatta siihen koko iäkseen.”
Koska poliitikkojen taidoille on yhä enemmän kysyntää, ei poliittisen jätteen loppusijoituspaikkoja enää tarvita niin kuin ennen. Esimerkiksi ex-pääministeri Paavo Lipposen siirtyminen kaasuputkiyhtiö Nord Streamin leipiin ja Sitran yliasiamies Esko Ahon valinta Nokian johtokuntaan ovat tyypillisiä poliitikkojen urasiirtymiä 2000-luvulla.
Meppien kasvavasta vetovoimasta kertoo puolestaan kokoomusmeppi Piia-Noora Kaupin nimitys Finanssialan keskusliiton toimitusjohtajaksi.
Pian markkinoille tulvii entisiä euroedustajia, sillä Suomen mepeistä suurin osa jättää parlamentin ensi kevään eurovaaleissa. Ruostetsaari arvelee, että yritykset ovat kiinnostuneista näistä paluumuuttajista.
Tosin suuri osa parlamentin jättävistä lähenee eläkeikää. Demarimeppi Riitta Myller, 52, on poikkeus. Hän ei ole lyönyt lukkoon uusia työsuunnitelmia, mutta haluaisi hyödyntää parlamentissa kertynyttä ilmasto- ja ympäristöalan osaamistaan.
Myllerin mielestä Suomen politiikassa ei vieläkään ymmärretä, kuinka tärkeää on vaikuttaa europarlamentin kautta.
”Ministerineuvostossa osataan vaikuttaa, mutta europarlamentin kytkyä kansalliseen päätöksentekoon ei ymmärretä tai se mystifioidaan. Pitäisi katsoa, mitä on valmistelussa ja keneen vaikuttamalla omaa asiaa saadaan vietyä eteenpäin.”
Myllerin mielestä eurooppapolitiikan merkityksen ovat tajunneet parhaiten yritykset ja järjestöt.
”Yrityksissä käytetään konkreettisesti työntekijöiden tietoa, osaamista ja kontakteja hyväksi.”
Poliitikkojen siirtyminen yrityksiin voi herättää kysymyksiä sisäpiiritiedosta ja lobbauksen tasapuolisuudesta. Myllerille yksi asia on varma.
”En ole ajatellut ryhtyä uudeksi Itämeren kaasuputki-konsultiksi.”
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
