Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
iStockphoto
uutta kuhinaa. Suomen lohijokien kutukannoille määritellään vähimmäistavoite lohistaretgiasta tehdyssä mietinnössä. Tornionjoella se tarkoittaisi 74 000 kutulohta.
Lohistrategiasta tulossa kompromissi – kaksi pahaa puutetta
28.11.2013 11.44
Suomen vaelluskalapolitiikka on ollut käymistilassa jo pari vuotta. Rintamalinja on mennyt niin, että toisella puolella ovat olleet ammattikalastajat sekä maa- ja metsätalousministeriö (MMM), toisella vapaa-ajankalastajat, ympäristöjärjestöt ja ympäristöministeriö.
MMM:n vetämä lohistrategiatyöryhmä – jossa myös ympäristöministeriöllä oli vahva osa – on kuitenkin saanut mietintönsä valmiiksi, eikä tulos ole asiantuntijan mielestä aivan huono. Ryhmän erimielisyys näkyy kuitenkin mietintöön jätetyistä melko terävistä täydennyksistä. Varsinaisen eriävän mielipiteen jätti kuitenkin vain lisäkustannuksia pelkäävä Energiateollisuus.
”On tässä selvää parannusta nykytilanteeseen”, Helsingin yliopiston kalatalouden professori Hannu Lehtonen arvioi.
Lehtonen ei itse ollut mukana työryhmässä mutta on tutustunut mietintöluonnokseen.
Esimerkkinä hyvästä päätöksestä Lehtonen nostaa mietinnöstä sen, että lohijokien kutukannoille määritellään vähimmäistavoite. Mietinnön mukaan Tornionjoen ja Simojoen poikastuotantotavoite olisi vähintään 80 prosenttia laskennallisesta maksimituotannosta. Tornionjoen suhteen tämä tarkoittaisi noin 74 000 kutulohta.
Viime vuosina tästä on jääty selvästi. Toissa kesänä oli ennätyksellisen hyvä lohivuosi, kun jokeen nousi noin 60 000 lohta. Tänä kesänä jäädään Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ennakkotietojen mukaan hieman yli 50 000 nousukalaan. Toisaalta vuosina 2010–11 Tornionjokeen nousi vain noin 20 000 lohta kesässä.
Ammattikalastajaliitot, Kalakauppiasliitto ja Satakunnan ja Pohjanmaan maakuntaliitot arvioivat, että pienempikin määrä riittäisi lohikannan turvaamiseen.
Tornio–Muoniojokiseura taas muistuttaa omassa täydennyksessään, että pelkästään Tornionjoen viehekalastuksen lupamyyntitulot olivat tänä vuonna yli 400 000 euroa, kun koko Suomen ammattilohenkalastuksesta tuli 550 000 euroa.
Jokiseuran mukaan mietinnössä ei otettu riittävästi huomioon kalastusmatkailun mahdollisuuksia kasvuun.
”Lohen sekakantakalastukseen perustuva nykyinen rakenne ei saa enää estää kalastusmatkailun tuotteistumista Simo- ja Tornionjoella.”
Lehtosen mukaan mietinnön suurin heikkous on se, ettei merialueiden sekakantakalastuksesta pyritä eroon.
Sekakantakalastuksella tarkoitetaan merikalastusta, jossa saaliiksi päätyy sekä huonosti voivien lohijokien kaloja että vahvakantaisista joista tulevia lohia. Aihetta ei mainita mietinnössä suoraan kuin yhdessä kohdassa: ”Suomi toimii lohen valikoimattoman sekakantakalastuksen vähentämiseksi, kuten ajosiimakalastuksen ja vetouistelun rajoittamiseksi Itämeren pääaltaan alueella.”
Toinen mietinnön puute on Lehtosen mielestä se, ettei meritaimenen kriittistä tilannetta ymmärretä riittävän hyvin.
”Kanta ei kestäisi kalastusta ollenkaan. Täysi rauhoitus olisi paras vaihtoehto.”
Meritaimenen, kuten myös lohen yli vuoden ikäisiltä istukkailta pitää mietinnön mukaan leikata rasvaevä viimeistään vuoden 2016 istutuksista lähtien. Vuodesta 2018 lähtien kaikki rasvaevälliset meritaimenet pitää päästää takaisin vapauteen.
Vahvasta materiaalista punottujen verkkojen käyttö alle 50 metrin päässä rannasta kielletään lokakuun alusta vuoden loppuun sekä huhtikuun alusta toukokuun puoliväliin. Viehekalastuksessa taas saa käyttää vain väkäsettömiä koukkuja, mikä vähentää kaloille tulevia vammoja.
Meritaimenen alamitta taas nostetaan mietinnön mukaan 50 sentistä 60 senttiin. Ammattikalastajien mukaan tämä on aivan liikaa ja estää parhaan tuoton saamisen istutuskaloista. Vapaa-ajankalastajat taas arvostelevat mietintöä siitä, että rajoitukset kohdistuvat lähinnä harrastuskalastukseen.
Mikään kalastusjärjestöistä ei kuitenkaan vastusta mietinnössä mainittua vesivoimayhtiöille asetettujen istutusvelvoitteiden tarkastamista.
Kalatalouden keskusliitto muistuttaa, että esimerkiksi Kemijoen velvoiteistutusten taso määriteltiin 1970-luvulla Tornionjoen täysin alakanttiin arvioidun poikastuotannon perusteella. Siksi lohivelvoitteiden määrä pitäisikin nostaa vuodessa nelinkertaiseksi kahdeksaan miljoonaan euroon, joita voitaisiin käyttää myös kalateiden rakentamiseen.
Lähinnä juuri tämän velvoitteiden tarkastusta puoltavan kohdan vuoksi vesivoimayhtiöitä edustava Energiateollisuus jättikin mietintöön sen ainoan eriävän mielipiteen.
Mietintö on siis kompromissi, jota tuskin mikään osapuoli tulee kiittelemään kovin vuolaasti. Hannu Lehtonen arvioi, että sen kanssa voi kyllä hyvin elää.
”Jos tätä vain lähdetään noudattamaan käytännössä. Olen vähän skeptinen, kun monesti on käynyt niin, että juhlavuosina puhutaan, mutta tekeminen on vaikeampaa.”
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
