Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Seppo Suomela
Kato käy. Afrikan leijonakanta on vähentynyt 80–90 prosenttia viimeksi kuluneiden 30 vuoden aikana.
Kuolema uhkaa kuningasta
28.2.2011 8.54
Yö on kastellut viidakon läpimäräksi. Aamuseitsemältä akaasia-puiden oksilla kimaltelee yhä vesipisaroita. Lenkkitossujen alla polku leviää liukkaana liejuna. Kuljemme jonossa, hiljaa ja kiltisti.
Tähyilemme puskien taakse, kunnes huomaamme korkeassa heinikossa makaavat leijonat. Niitä on kaksi. Meidät nähtyään ne nousevat ylös ja siirtyvät jonon ensimmäisiksi. Olo on absurdi. Tunnen pulssini ohimollani. Hikoiluttaa. Tätä kutsutaan zimbabwelaiseksi leijonakävelyksi.
Olemme Victoria Fallsin alueella turismiyritys Lion Encounterin leijona-kävelyllä, jonka tuloilla osaltaan tuetaan leijonien tutkimusta ja niiden siirtämistä siirtämistä Afrikan luonnonpuistoihin ottamalla osaa leijona-kävelyyn.
Afrikan leijonakanta on vähentynyt lähes 80–90 prosenttia viimeksi kuluneiden 30 vuoden aikana. Viimeisimpien arvioiden mukaan leijonia elää luonnossa enää noin 23 000–39 000 yksilöä. Leijonia saattaa uhata sukupuutto jo seuraavan 10–15 vuoden aikana. Syitä tähän on monia, mutta valtaosa niistä on ihmisen aiheuttamia.
”Afrikan väestömäärä on kasvanut räjähdysmäisesti viimeksi kuluneiden 50 vuoden aikana, ja tämä on kaventanut leijonan elinympäristöä. Myös paikallisten ihmisten asenteilla leijonaa kohtaan on keskeinen vaikutus”, toteaa Craig Aldridge, leijonien suojeluun ja niiden kannan elvyttämiseen tähtäävän Alert-järjestön asiantuntija.
Yhden urosleijonan tappaminen saattaa todellisuudessa merkitä 12–20 leijonan surmaamista, sillä lauman uusi dominantti uros yleensä surmaa entisen laumanjohtajan siittämät pennut.
Salametsästystä lisää leijonan luiden kasvanut kysyntä Aasian perinteisen lääketieteen markkinoilla. Tiikeriluujauhe korvataan usein leijonien luilla, koska tiikerit ovat käyneet niin harvinaisiksi.
Alert-järjestön mukaan leijonien lukumäärää rajoittavat myös infektiotaudit.
”Tutkimukset ovat osoittaneet, että lähes kaikki villileijonat kantavat ainakin yhtä taudinaiheuttajaa. Viimeisen vuosikymmenen aikana on raportoitu useita penikkataudin tai tuberkuloosin aiheuttamia epidemioita.
Esimerkiksi Tansaniassa tai Etelä-Afrikassa sijaitsevalla Hluhluwen alueella nämä ovat vähentäneet leijonakantaa huomattavasti”, Aldridge summaa.
Aldridgen mukaan nähtävissä on kuitenkin myös myönteistä kehitystä: Afrikan valtiot ovat vihdoin alkaneet panostaa villieläintensuojeluun, sillä safari-turismi on tärkeä tulonlähde useassa maassa. Alert-järjestön mukaan esimerkiksi Kenia on kieltänyt kokonaan villieläinten metsästyksen.
Järjestön työ on herättänyt myös arvostelua. Kaikki eivät halua, että Afrikan leijonakanta elpyy. Myytit leijonista elävät yhä. Yhteis- ja valistustyötä kaivataan varsinkin maaseudun pikkukylissä.
”Afrikan leijonakannan katoaminen saa mediassa hyvin niukasti huomiota. Järjestömme prioriteettina onkin ongelman esille tuominen ja julkisen keskustelun herättäminen”, Aldridge sanoo.
Yksi Alert-järjestön ohjelmista on pyrkinyt vähentämään leijonien karjaan kohdistamia hyökkäyksiä ja niiden aiheuttamia konflikteja.
”Kun villieläin tappaa karjaa, perinteiden mukaan vastaus siihen on villieläimen, kuten leijonan surmaaminen. Projektimme on pyrkinyt löytämään uusia tapoja korvata näitä menetyksiä.”
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
