Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Kuntia vähennetään hatarin tiedoin
23.2.2012 13.51
Kunnat vähenevät. Ja paljon, jos kuntauudistus etenee kuten valtiovarainministeriön virkamiestyöryhmä ehdottaa.
Mullistus on suuri, mutta varsinaista tutkimustietoa sen tueksi on yllättävän vähän. Itse asiassa kuntaliitosten asiantuntijat tuntuvat olevan vähän skeptisiä sen suhteen, että kuntaliitosten hyödyt tai haitat olisivat edes tieteellisen tarkasti mitattavissa.
Erityisasiantuntija Markus Pauni Kuntaliitosta kertoo, että liitoksista on hyötyä kuntataloudelle vasta pidemmällä aikavälillä. Tämä taas vaikeuttaa hyödyn mittaamista.
”Tätä on yritetty paljon tutkia. On kuitenkin hyvin vaikea osoittaa, mikä on esimerkiksi vuosien takaisen liitoksen aiheuttamaa taloudellista säästöä tai kulua. Niin pitkällä ajalla talouteen vaikuttavat taantumat ja nousukaudet.”
Lisäksi tutkimusasetelmassa pitäisi tehdä jonkinlainen oletus siitä, miten kunnalla olisi mennyt ilman liitosta. Ja tämä taas on ”hirveän vaikea osoittaa”, sanoo Pauni.
Vuonna 2003 tehdyssä liitostutkimuksessa vaikea yhtälö ratkaistiin, ainakin jotenkin.
Tutkijat Antti Moisio ja Roope Ylitalo tutkivat 57:ää vuoden 1970 jälkeen tehtyä kuntaliitosta. Moisio ja Ylitalo etsivät liitoskunnille mahdollisimman samankaltaiset vastineet kunnista, jotka eivät olleet tehneet liitosta. Näin he pyrkivät selvittämään, millaisia taloudellisia vaikutuksia liitoksilla oli.
Tulosten perusteella näytti siltä, että 1970-luvun liitoksista ei tullut säästöjä, pikemminkin päinvastoin. 1990-luvun liitosten tutkiminen viittasi taas siihen, että liitoskuntien menot olivat pienentyneet verrattuna itsenäisinä pysyneisiin.
Tutkijoiden mukaan 1990-luvun liitoksia oli kuitenkin niin vähän, ettei tuloksista ole voinut vetää varmoja johtopäätöksiä.
Kuntauudistuksen kehittämispäälliköksi valtiovarainministeriöön juuri valittu Arto Koski pitää tutkimuksen vertailuja ongelmallisina.
”Siinä esimerkiksi Nurmeksen ja Nurmeksen maalaiskunnan vertailuparina oli Espoo ja Kauniainen. Lisäksi se, että 1990-luvulla oli vähän kuntaliitoksia, ei mielestäni ollut peruste jättää niitä vähemmälle huomiolle. Varsinkin kun niissä alettiin uudella tavalla kiinnittää huomiota kuntaliitoksen tavoitteisiin ja toteutukseen.”
Kosken mielestä yleistysten tekeminen liitoksista on paitsi vaikeaa, osaksi myös turhaa: keskiarvotiedot saattavat peittää tapauskohtaiset yksityiskohdat. Ne, joista juuri voisi ottaa oppia.
Suunnitellussa kuntamullistuksessa vastuu liitosten toteuttamisesta on kunnissa ja kuntalaisilla. Arto Kosken mukaan uudistusta valmistellut työryhmä pystyi selvittämään, miten yleinen toimintaympäristö muuttuu ja mitkä kunnat voisivat muodostaa uusia kuntia.
”Varsinaisia uuden kunnan piirustuksia ei voi tehdä ylhäältä. Kunnissa on päästävä itse suunnittelemaan, miten uusi kunta toimisi ja miten liitoksen hyödyt voitaisiin maksimoida ja hyödyt minimoida.”
Kun jokainen kuntaliitos on oma tapauksensa, jokainen liitos täytyy myös valmistella ja toteuttaa tapauskohtaisesti.
”Sellaista copy-paste -menetelmää ei ole.”
Kosken mukaan aiempien kuntaliitosten onnistumisista ja epäonnistumisista kannattaa joka tapauksessa ottaa oppia.
”Monesti esimerkiksi ajatellaan, että kuntaliitoksen toteutus kestää yhdistymissopimuksen mukaisesti kolme vuotta, mutta parempi on lähteä siitä, että kyseessä on kolmen valtuustokauden mittainen kehittämishanke.”
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
