Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Kunnat jarruttavat kuntaliitoksia huonoilla it-valinnoilla
18.10.2012 14.08
Suomen sirpaleinen kuntarakenne vaikeuttaa merkittävästi toimivien potilastietojärjestelmien luomista. Niin kauan kuin yhtenäisiä standardeja ei ole, ja jokainen kunta päättää itse terveydenhuoltopalveluiden rakenteesta, voidaan visiot potilastietojärjestelmien kunnianhimoisesta uudistamisesta haudata.
Viron kehutun sähköisen potilastietojärjestelmän arkkitehti Maadis Tiik kertoo, että Virossa uudistus onnistui, koska maan terveydenhuoltojärjestelmästä vastaa yksinomaan valtio. Tämän vuoksi päätöksenteko on ollut keskitettyä ja maa on voinut nopeasti luoda kansalliset standardit potilastietojärjestelmille.
”Tietoyhteiskunta edellyttää sitä, että päätökset tehdään keskitetysti ja että kaikki osapuolet soveltavat asioita samalla tavalla”, Tiik sanoo.
Viron potilastietojärjestelmä maksoi vain 11 miljoonaa euroa, koska sitä rakentaessa käytettiin hyväksi valtion aikaisempia it-hankkeita kuten sähköistä henkilökorttia.
Suomessa vastaava järjestelmä on sosiaali- ja terveysministerion Kanta-hanke, jonka tarkoituksena on kehittää sähköinen pankki resepteille ja potilaskertomuksille.
Hanke käynnistettiin 2003, ja sen piti valmistua 2011.
Valtiotalouden tarkastusvirasto VTV on arvostellut tiukasti Kanta-hanketta. Sen mukaan STM on rajusti aliarvioinut hankkeen kokonaiskustannukset ja rikkonut konsulttiostoissaan kilpailutuslakeja. STM arvioi Kanta-hankkeen hinnaksi 200 miljoonaa euroa. VTV:n mukaan todellinen hinta on noin 400–500 miljoonaa euroa.
Hanke on edelleen kesken.
Suomessa terveydenhuollosta vastaavat kunnat. Ohjelmistoarkkitehti Otso Kivekäs (vihr) sanoo kuulleensa tapauksista, joissa kunnat ovat kuntaliitosten pelossa hankkineet tarkoituksella mahdollisimman yhteensopimattomia tietojärjestelmiä.
Kivekkään mukaan potilastietojärjestelmien uudistaminen tulisi kytkeä laajempaan aluehallintouudistukseen. Hän ei sulje pois myöskään terveydenhuoltojärjestelmän siirtämistä kokonaan valtion vastuulle.
Kivekkään mielestä mallia kannattaa hakea muista pohjoismaista, joissa samojen ongelmien kanssa on painittu pitkään. Esimerkiksi Tanskassa potilastietojärjestelmät on jo liki yhtenäistetty. Tanskassa tilannetta on helpottanut se, että järjestelmät ovat perustuneet standardeihin, joiden avulla tietojen välittäminen eri järjestelmien välillä on ollut Suomea helpompaa.
Suomessa standardit ovat periaatteessa olemassa. Kivekkään mukaan ne eivät kuitenkaan ole riittävän tarkkoja. Tämän vuoksi yhteensopimattomia järjestelmiä syntyy yhä.
”Tekijät eivät edes halua, että järjestelmät pelaisivat yhteen.”
Kivekäs toivoo kansallista ohjeistusta sille, millä tavoin esimerkiksi henkilötietoja tulee järjestelmiin tallentaa.
STM:n erityisasiantuntijan Teemupekka Virtasen mukaan sosiaali- ja terveysministeriö on määritellyt tarkasti, kuinka potilastietoja siiirretään kunnallisista järjestelmistä kansalliseen Kanta-palveluun.
Virtasen mukaan kansallisessa Kanta-järjestelmässä on tällä hetkellä noin 100 000 aidossa potilastilanteessa syntynyttä asiakirjaa.
”Yritämme parhaillaan edistää kuntien liittymistä Kanta-järjetelmään alueellisten yhdyshenkilöiden avulla.”
Virtasen mukaan Suomessa on noin kaksi sataa potilastietojärjestelmää ja ne kaikki on räätälöity omanlaisikseen. Se, että nämä järjestelmät alkaisivat keskustella toistensa kanssa vaatii järjestelmämuutoksen, joka kuntien pitää itse tilata ja maksaa.
Virtasen mukaan tarkatkaan standardit ja määritelmät eivät auta, jos niitä ei haluta noudattaa.
”Kun kunnat samaan aikaan miettivät minkä nimisiä ne ovat ensi vuonna, niin halu tilata järjestelmämuutosta on tavallista pienempi.”
Virtanen vahvistaa Kivekkään tiedon kuntien absurdista selviytymisstrategiasta.
”Minäkin olen kuullut, että potilastietojärjestelmän valintakriteeri on joissain tapauksissa ollut se, että se istuu mahdollisimman huonosti naapurikunnan järjestelmään.”
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
