Kuka maksaisi Talvivaaran konkurssin?

9.9.2013 8.06

Sammeli Heikkinen

Entä jos Talvivaaran kaivosyhtiö menee konkurssiin? Sekä kaivoksen ympäristö että talous ovat kuralla. Luvassa on isoja ongelmia, jos Talvivaara kaatuu eikä konkurssipesä kelpaa kenellekään.

Talvivaara pani keväällä käyntiin rajun ja poikkeuksellisen osakeannin: yhtiön osakkeiden määrä seitsenkertaistui alle 300 miljoonasta liki kahteen miljardiin.

Osakeannin jälkeen Talvivaaran suurimmaksi omistajaksi nousi valtion sijoitusyhtiö Solidium. Se omistaa kaivosyhtiöstä noin 17 prosenttia, mikä on ylivoimaisesti suurin yksittäinen omistusosuus.  Talouselämä-lehden laskujen mukaan Solidium oli heinäkuun loppuun mennessä sijoittanut Talvivaaraan liki 150 miljoonaa euroa. Elokuun lopussa Solidiumin sijoituksen arvo oli noin 35 miljoonaa euroa.

Tästä huolimatta Solidiumin toimitusjohtaja Kari Järvinen kertoi 22. elokuuta yhtiön tulosinfossa, että Solidium on valmis sijoittamaan vielä lisää rahaa Talvivaaraan. Solidium ei lainoita yrityksiä, joten se voisi sijoittaa rahaa vain ostamalla lisää kaivosyhtiön osakkeita.

Käytännössä tämä tarkoittaisi uutta osakeantia. Järvinen arvioi Arvopaperi-lehden mukaan, että Solidium voisi sijoittaa Talvivaaraan omaa osuuttaan vastaavan määrän.

Kehitysministeri Heidi Hautala (vihr), joka vastaa valtion omistajaohjauksesta, kertoo Vihreälle Langalle, ettei Talvivaaran rahoituksesta ole päätöksiä tai sitoumuksia.

”Solidiumin hallitus tekee sen osalta tarvittavat päätökset perusteellisen harkinnan jälkeen, jos päätöstilanteita tulee eteen.”

Uutta osakeantia povataan, sillä kaivosyhtiön käteisvarat hupenevat nopeasti. Kevään osakeannista saaduista 260 miljoonasta eurosta noin 80 miljoonaa meni velkojen maksuun. Saman verran oli kesäkuun loppuun mennessä mennyt kaivoksen toiminnan pyörittämiseen.

Talvivaaran neljännesvuosikatsauksen mukaan heinäkuun alussa yhtiöllä oli jäljellä enää sata miljoonaa. Tällä tahdilla kaivosyhtiö olisi rahaton vuoden loppuun mennessä.

Nikkelin hinnan lasku on tullut Talvivaaralle erityisen pahaan aikaan, mutta suurempi ongelma kaivokselle on se, että bioliuotus ei ole toiminut läheskään niin hyvin kuin on toivottu. Jos malmi ei ala liueta huomattavasti nykyistä paremmin, liukenee sijoittajien luottamus.

Jos anti ei onnistu eikä lainaa saada, kaivosyhtiö voi mennä konkurssiin.

Konkurssipesässä ovat silloin irtaimiston, rakennusten ja malmiesiintymän lisäksi myös kaivoslupa sekä ympäristö- ja vesilupa. Jos Talvivaara oy kaatuu, todennäköisimmin kaivoksen ja sen luvat ostaa jokin toinen alan firma.

Luvat ja niihin kuuluvat velvoitteet sitoisivat uutta firmaa aivan samoin kuin aikaisempaakin.

Hankalin ja vaikeimmin ennakoitava tilanne syntyy, jos Talvivaaran kaivosyhtiö kaatuu, mutta ostajaa kaivostoiminnalle ei löydy.

Jos bioliuotuksen toimivuudesta ei ole selkeitä todisteita, Talvivaaran esiintymän houkuttelevuus romahtaa. Malmin metallipitoisuus on niin alhainen, ettei sen jalostaminen luultavasti kannata perinteisin menetelmin.
Bioliuotuksen vaihtaminen uuteen menetelmään vaatii ympäristöluvan muutoksen ja uuden lupakäsittelyn.

Kaivostoiminnan päättäminen taas tarkoittaa valtavaa siivousoperaatioita. Aluehallintovirasto edellytti jo kevään lopulla antamassaan kaivoksen ympäristöluvan päivityksessä, että alapuolisissa vesistöissä aiheutetut tuhot pitää korjata. Suurempi urakka saattaa olla kaivosalueen peitteleminen ja metallin liukenemisen lopettaminen liuotuskasoissa.

Talvivaaralla on noin 31 miljoonan euron ympäristönhoitovakuutus. Jos tämä ei riitä, on epäselvää kuka siivouksen maksaa. Ympäristönsuojelulain pykälän 75 voi tulkita niin, että vastuussa on kunta.
Pykälä on kuitenkin laadittu lähinnä pieniä, vanhojen bensa-asemien kaltaisia tapauksia silmälläpitäen.

Siivouskustannusten maksaja selviää varmasti vain ikävällä tavalla, siis jos kaivosyhtiö kaatuu, eikä vakuutus riitä.

”Konkurssi pahentaisi ympäristökatastrofin uhkaa. Kaikkien intressissä lienee, että yhtiö saa ratkaistua ympäristö- ja talousongelmansa”, Heidi Hautala arvioi.

Tweet