Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
24.4.2013 8.06
Usein on vaikeaa vetää raja ihmiskaupan ja muun rikollisen tai arveluttavan toiminnan välille. Tähän harmaaseen alueeseen voivat kuulua esimerkiksi Venäjältä tai Aasiasta vaimoiksi haetut kielitaidottomat naiset, joilta puuttuvat sosiaaliset verkostot.
”Kun mies elättää vaimon lähtömaassa asuvia sukulaisia, on vaimo tiukasti miehen pihdeissä”, sanoo toiminnanjohtaja Petra Kjällman Rikosuhripäivystyksestä.
Maailmalla ihmiskaupan uhreja arvellaan olevan noin puolesta neljään miljoonaa. Suomessakaan määrästä ei ole tarkkaa arviota. Kahdeksan vuotta sitten Ihmiskaupan vastaista toimintasuunnitelmaa valmistellut työryhmä arvioi, että ”vuosittain Suomi on satojen ihmiskaupan uhrien kauttakulku- ja kohdemaa”. Poliisi ja vähemmistövaltuutettu luottavat edelleen samaan lukuun.
Tiukasti tulkittuna ihmiskaupan uhreja voisi olla Suomessa noin viisi sataa vuodessa. Mutta jos mukaan lasketaan ihmiskaupan kaltainen rikollisuus – törkeä paritus, törkeä laittoman maahantulon järjestäminen ja kiskonnantapainen työsyrjintä – uhrien määrä nousee helposti tuhansiin.
Lainsäädäntö on ristiriitaista, epäselvää ja tulkinnanvaraista, todetaan vähemmistövaltuutetun raportissa.
Aina eivät tuomioistuimetkaan ole yhtä mieltä siitä, mikä on ihmiskauppaa. Käräjäoikeus tuomitsi kaksi virolaista miestä ehdolliseen vankeuteen parituksesta. Myöhemmin hovioikeus kumosi päätöksen ja antoi uuden tuomion: puolitoista vuotta vankeutta ihmiskaupasta. Perusteena oli se, että parituksen uhri oli kielitaidoton ja tekijöistä riippuvainen.
Ihmiskauppaa käsittelevän juttukokonaisuuden ovat ideoineet ja toteuttaneet Haaga-Helian opiskelijat osana datajournalismikurssia.
Tweet