Kerjäläiset uhkaavat Suomea

16.3.2010

Tuure Pitkänen

Romanikerjäläiset nousivat puheenaiheeksi Suomessa juuri ennen lamaa. Tuure Pitkäsen mukaan verkossa kirjoittavat suomalaiset panivat kerjäläiset vastakkain hyvinvointivaltion idean kanssa.

Suomessa käydään aika ajoin poliittista debattia sosiaaliturvan kannustavuudesta ja oikeudenmukaisuudesta.

Vastakkain ovat usein ne, jotka haluavat taata työttömille perustoimeentulon ja ne, joiden mielestä niukka elanto on suositeltavaa, koska se potkii paremmin työnhakuun.

Mutta kuinka suhtaudumme ihmisiin, jotka ovat avoimesti työtä vailla ja pyytävät kadulla vastikkeettomasti rahaa?

Tutkin pro gradu -työssäni romanikerjäläisistä käytyä verkkokeskustelua vuodelta 2008.

Aineistoni koostui Helsingin Sanomien internet-sivuilta poimituista kommenteista, jotka liittyivät romanikerjäläisiä koskeviin uutisiin.

Kerjäläiset nousivat uutisotsikoihin vuonna 2007, jolloin heitä näkyi ensimmäisiä kertoja Etelä-Suomen kaupungeissa. Kerjäläisten tulo Suomeen oli pitkä prosessi ja kurjien olosuhteiden tulos.

Heitä saapui Suomeen erityisesti Romaniasta ja Bulgariasta. Romanien syrjintä on Itä-Euroopassa satoja vuosia kestänyt perinne.

Kommunistisen hallintojärjestelmän aikana romaniväestön elinolosuhteet kohenivat väliaikaisesti. Sosialistiset valtiot harjoittivat täystyöllisyyspolitiikkaa ja korostivat proletariaatin yhtenäisyyttä sen etnisistä eroista huolimatta.

Sosialistisen järjestelmän luhistuttua Itä-Euroopassa tapahtui merkittävä rakennemuutos. Lukuisia työpaikkoja menetettiin, ja romanit joutuivat ensimmäisten joukossa kilometritehtaalle.

Kommunistinen hallinto oli ollut ahdistava, mutta se oli myös pitänyt hallussaan monopolia väkivaltaan.

1990-luvulla valtaväestö oli sen sijaan vapaa hyökkäämään romanien kimppuun tukenaan viranomaisten hiljainen hyväksyntä, tai jopa heidän avustuksellaan.

Itä-Euroopan maiden liityttyä Euroopan unioniin romaneille tarjoutui mahdollisuus kokeilla onneaan ulkomailla.

Helsingin Sanomien verkkokeskustelujen pohjalta tarkastelin sitä, millä tavalla ihmiset suhteuttavat hyvinvointivaltion ajatuksen kerjäläisiin – jotka sattuvat lisäksi olemaan ulkomaalaisia.

Aineiston rajallisuuden vuoksi en halunnut tehdä yleistyksiä. Tarkoituksenani oli tarkastella lähinnä sitä, miten tietyt yksilöt jäsentävät tätä uutta sosiaalista tilannetta.

Suomalaisia verkkokeskusteluja ei yleensä pidetä humanismin tyyssijana. Se ei vähennä niiden kiinnostavuutta aineistona.

Kerjäläiset saivat vuonna 2008 Suomessa runsaasti mediahuomiota. Ensi-ihmetyksen jälkeen keskustelu kääntyi pian siihen, ”mitä heille tehdään”.

Verkkokommenteissa heijastui katkeruus EU:ta kohtaan. Rajat haluttiin laittaa kiinni, vaikka se on käytännössä ja periaatteessa mahdotonta.

Pieni määrä kerjäläisiä aiheutti suomalaisissa yllättävän paljon huolta. Useat keskustelijat kielsivät muita antamasta tulokkaille lanttiakaan, koska muutoin kerjäläiset toisivat Suomeen kaikki kaverinsa.

He ilmeisesti pelkäsivät jonkinlaista ryysyläisinvaasiota.

Aineistoni verkkokeskustelut käytiin juuri ennen nykyistä lamaa. Keskustelijat osoittivat suurta huolta hyvinvointivaltion kantokyvystä.

Muutaman sadan kerjäläisen pelättiin romahduttavan koko järjestelmän.

Erityisen paljon kärkkäitä kommentteja herätti Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton Vinon kannanotto, jossa vaadittiin kerjäläisille oikeutta työhön, koulutukseen ja sosiaaliturvaan.

Näistä ehdotuksista keskustelijat kommentoivat käytännössä vain romanikerjäläisten oikeutta sosiaaliturvaan.

Vinon jäseniä luonnehdittiin puheenvuoroissa haihattelijoiksi, joilta on kadonnut kosketus elämän realiteetteihin.

Monet keskusteluun osallistuneista vaativat, että Vinon kannalla olevia tulee verottaa muita ankarammin, jos he suovat sosiaaliturvan kerjäläisille.

Vaatimukset kerjäläisiä auttavien tahojen rankaisemisesta olivat toistuva juonne keskusteluissa.

Romaneja majoittaneita helsinkiläisiä talonvaltaajia moitittiin siitä, että he auttavat ulkomaalaisia, vaikka suomalaisiakin köyhiä riittää.

Verkkokeskustelijoiden kinastelu noudatti karkeasti ottaen seuraavaa kaavaa: Henkilö A on sitä mieltä, että kerjäläisetkin tulee ottaa sosiaaliturvan piiriin. Henkilö B vastaa, että A on todennäköisesti itsekin työtön ja kelvoton hippi, koska hän ei muuten ehdottaisi mitään noin älytöntä.

Henkilö A vastaa toteamalla, että hän tekee kovasti töitä ja maksaa veronsa, joten B:llä ei ole syytä kyseenalaistaa hänen mielipiteitään.

Tällainen keskustelurakenne paljastaa kiinnostavan paradoksin: Työttömän henkilön ei katsota olevan sovelias ilmaisemaan mielipidettä sosiaaliturvan laajentamisesta. Siihen kykenee vain yksilö, joka maksaa paljon veroja.

Kummallista tämä on siksi, että hyvätuloisella henkilöllä on yleensä kaikkein vähiten kokemusta sosiaaliturvasta.

Keskustelu romanikerjäläisistä avaa siis näkökulman myös siihen, millä keinoin Suomessa ajetaan tiettyjä ryhmiä poliittiseen marginaaliin.

Hyvinvointivaltiossa, tai tarkemmin määriteltynä universaalissa järjestelmässä, on toimeentulon oikeus myös niillä, jotka eivät ole töissä.

Tarkastelemistani verkkokeskusteluista heijastui kuitenkin melko konservatiivinen käsitys sosiaaliturvan jyvittämisestä.

Se pitää sisällään ajatuksen, että moraalinen oikeus toimeentuloon ansaitaan työn kautta. Monet keskustelijoista kiittivät sitä, että jotkut romanikerjäläiset tekivät itsestään astetta muita kunniallisempia ryhtymällä katumuusikoiksi.

Paljonpuhuva ehdotus romanien olojen kohentamiseksi tuli eräältä rauhallisesti järkeilevältä kommentaattorilta.

Hän sanoi, että kerjäläisten tulee maksaa tuloistaan veroa niin kuin muidenkin, jolloin he olisivat oikeutettuja saamaan veroilla kustannettuja palveluita.

Tämä logiikka jättää taka-alalle yleismaailmallisen ihmisoikeuksien periaatteen.

Verkkokeskustelujen nationalistinen ja kylmä järkeily suorastaan huutaa vastapainokseen humaania lähestymistapaa.

Ehkä vihamielinen reaktio kerjäläisiin juontaa juurensa haluttomuudestamme hyväksyä väistämättä etenevä globalisaatio.

Aiemmin äärimmäinen köyhyys oli ilmiö, johon törmäsimme lähinnä lomamatkalla. Kun se tulee omille kadunkulmillemme, joudumme tekemään uusia, vaikeita valintoja.

Tweet