Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Mikael Ahlfors
Merkkitietoinen. Seipalojen MSC-merkki ei ollut tuttu S-marketissa Helsingissä asioineelle Kristian Nousiaiselle, vaikka hän merkintöjä muuten seuraakin.
Kauppa hakee vetoapua vastuullisuudesta kertovilla merkinnöillä
6.11.2009 12.11
Yhä useamman tuotteen kylkeen ilmestyy lähivuosina sen alkuperästä kertova sertifikaatti.
Kuumimpana sertifiointi käy nyt puutavarassa ja kalatuotteissa, kertoo Keskon entinen yhteiskuntavastuujohtaja, vastuullisen yritystoiminnan konsultti Jouko Kuisma.
”Ne ovat katoavia luonnonvaroja. Metsänhoidon kestävyys on tärkeää, ja monien kalalajien jatkuvuus on uhattuna”, Kuisma sanoo.
MSC-merkki esimerkiksi kertoo kestävästä kalastuksesta.
Kuisman mukaan sertifikaatteja vaatii ennen kaikkea kauppa.
”Tuotetta on helpompi markkinoida kuluttajalle, kun käytössä on ulkopuolisen tarkastajan tietoa tavaran alkuperästä.”
Keskon yhteiskuntavastuun kehitysjohtajan Ulla Rehellin mukaan selvin merkki sertifioitujen tuotteiden menestymisestä on Reilun kaupan tuotteiden kysyntä. Suomessa Reilu kauppa kasvatti myyntiään viime vuonna 57 prosenttia.
”Vain pieni määrä ihmisistä seuraa aktiivisesti näitä asioita, joten yleensä sertifikaatin tutuksi tekemiseen tarvitaan tiedottamista ja puskua muualta, kuten ympäristöjärjestöistä”, Rehell sanoo.
Sertifikaatteja kehitellään kovaa vauhtia myös muille kiistanalaisille raaka-aineille ja tuotteille.
Palmuöljyn vapaaehtoinen sertifiointijärjestelmä RSPO on aiheuttanut erimielisyyksiä ympäristöjärjestöissä. WWF puolustaa RSPO:ta ja Greenpeace vastustaa, koska se ei vielä huomioi kasvihuonekaasupäästöjä.
Sertifikaatit kuohuttavat myös kauppaa. Keväällä 2007 vaatekonserni Inditex sai potkut työntekijöiden oloja parantavasta BSCI-järjestöstä, koska ei suostunut vaihtamaan tietoja tehtaillaan tehdyistä tarkastuksista muiden jäsenyritysten kanssa.
Viime syyskuussa Ison-Britannian kosmetiikka- ja farmasiajätti Boots lähti eettisen kaupan liitosta ETI:stä.
”Yrityksissä kuohuu, koska auditioinnille on kysyntää ja siitä syntyy paljon kustannuksia. Aina ei löydy yksimielisyyttä siitä, miten töitä tehdään ja kuka maksaa”, Kuisma sanoo.
Metsäliiton ympäristö- ja yhteiskuntavastuun johtaja Terhi Koipijärvi sanoo, että puu- ja paperimarkkinoilla kilpailevilla kahdella sertifikaatilla FSC:llä ja PEFC:llä on kummallakin oma asiakaskuntansa.
”Asiakkaalle on tärkeintä, että tuotteella on jokin kansainvälisesti hyväksytty sertifikaatti”, Koipijärvi sanoo.
Puukaupassa sertifiointi alkaa olla elinehto. Koipijärven mukaan lama ei ole vähentänyt kiinnostusta.
Suomen suurimpiin kuuluva lehti- ja kirjakustantaja Sanoma ilmoitti lokakuun alussa suosivansa sertifioitua paperia.
Vihreän Langan käyttämän paperin kuiduista 68 prosenttia on PEFC-sertifioitua. Loput tulevat sertifioimattomasta, mutta alkuperältään todennetusta metsästä.
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
