Investoinneille suojelua, ympäristölle ja terveydelle ei?

12.12.2013 14.11

Jukka Vahti

Kiistellyimpiä kohtia TTIP:ssä ja muissa samankaltaisissa sopimuksissa on yrityksille myönnettävä investointisuoja. Siihen vedoten yritykset voisivat haastaa EU:n tai yksittäisen valtion oikeuteen, jos esimerkiksi ympäristölainsäädännön kiristäminen vaikuttaa yrityksen voittoihin.

Esimerkiksi energiayhtiö Vattenfall vaatii Saksalta korvauksia, koska maa päätti luopua ydinvoimasta vuoteen 2022 mennessä. Myös kansainväliset kaivosyhtiöt ovat kunnostautuneet korvausvaatimuksilla eri puolilla maailma, jos niiden riskialttiiksi arvioituihin hankkeisiin on puututtu poliittisilla päätöksillä.

Oma lukunsa ovat investointisuojan mahdolliset vaikutukset julkisiin palveluihin, esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluihin ja julkisen sektorin hankintoihin. Yksinkertaistaen kyse voi olla esimerkiksi siitä, pitääkö yksityisille terveysalan yrityksille maksaa kompensaatioita, jos yritysten markkinaosuuksia rajoitetaan vaikka siirtämällä kerran ulkoistettuja palveluja takaisin kunnan hoidettaviksi.

Terveys- ja sosiaalipolitiikan välineitä ovat usein erilaiset rajoitukset kaupalliseen toimintaan, esimerkiksi tupakan ja alkoholin myyntiin.

Kauppapolitiikkaa pitkään seuranneen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkijan Meri Koivusalon mukaan neuvotteluissa tavoitellaan usein kattavaa investointien suojaa.

”Kansanterveystoimijat joutuvat rajoittamaan erilaisten tahojen intressejä terveys- ja turvallisuussyistä. Näissä neuvotteluissa tämän sääntelyn perusta arvioidaan uudelleen ja sääntelyn vastustajille saatetaan antaa uusia mahdollisuuksia jyrätä omaa asiaansa”, Koivusalo sanoo.