Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Mikael Ahlfors
Ihmisoikeuksien edistäminen nousemassa poliitikkojen kiistakapulaksi
4.11.2010 15.24
Ihmisoikeuksien edistäminen ja ihmisoikeustyön organisoiminen on nousemassa poliitikkojen kiistakapulaksi, kun eduskuntavaalikuume eri puolueissa nousee.
Käytännön esimerkki tästä saatiin viime viikolla, kun eduskunta käsitteli hallituksen esitystä uudesta Ihmisoikeuskeskuksesta.
Muun muassa kokoomuslainen kansanedustaja Ben Zyskowicz kritisoi kärkkäästi rahan käyttämistä ihmisoikeuskeskukseen, joka toimisi ainoastaan ”paikkana, jossa ihmisoikeusprofeetat voivat viisastella”. Keskuksen sijaan hän vaati ihmisoikeuksien nimissä lisärahaa oikeuslaitokselle ja poliisitoimelle.
Valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen – yksi Zyskowiczin nimeltä mainitsemista ihmisoikeusprofeetoista – ei käsitä, miksi oikeusprosessien nopeuttaminen pitää asettaa vastakkain ihmisoikeusinstituutin perustamisen kanssa.
”Se kertoo hirvittävän suuren asenteellisuuden ja suunnattoman tietämättömyyden yhdistymisestä. Tämä on valitettavan yleistä suomalaisessa keskustelussa”, Ojanen sanoo.
Hänen mielestään osa ihmisistä pitää suomalaista ihmisoikeuskeskustelua puuhasteluna ja naiivina pipertelynä. Todellisia ihmisoikeusongelmia nähdään vain ulkomailla tai menneisyydessä, ei omassa arjessa.
Vuonna 2012 perustettavan Ihmisoikeuskeskuksen on tarkoitus nostaa esille ja tarttua Suomessa oleviin tai orastaviin ihmisoikeusongelmiin, kuten vanhuksien epätasa-arvoiseen kohteluun sekä laiminlyötyjen lasten ja vammaisten asemaan.
”Ne ovat asioita, jotka näkyvät myös tavallisten ihmisten arjessa”, oikeusministeri Tuija Brax (vihr) sanoo.
Hän muistuttaa, että aika harvat suomalaiset joutuvat tekemisiin paljon esillä olleiden suomalaisten ihmisoikeusongelmien, kuten talousrikosoikeudenkäyntien keston tai vankiloiden puutteellisten sellien kanssa.
Brax näkee Zyskowiczin ja perussuomalaisten Pirkko Ruohonen-Lernerin eduskunnassa Ihmisoikeuskeskuksesta käyttämät kriittiset puheenvuorot osoituksena suomalaisen arvokeskustelun polarisoitumisesta arvokonservatiivisiin ja -liberaaleihin näkemyksiin.
”Perinteiseen äärikonservatiiviseen ajatteluunhan kuuluu esimerkiksi ihmisoikeuksien kyseenalaistaminen”, Brax sanoo.
Keskuksen alaisuudessa toimiva 20–40-henkinen valtuuskunta kokoaa yhteen nykyiset ihmisoikeustoimijat, joiden tekemisiä kukaan ei tällä hetkellä koordinoi: oikeuskanslerin ja -asiamiehen, eri alojen erityisvaltuutetut, kieli- ja vähemmistöryhmät sekä uskonnolliset ja aatteelliset yhteisöt.
EU:lle ja YK:lle Ihmisoikeuskeskus olisi osoitus siitä, että Suomi täyttää kansainväliset ihmisoikeusnormit.
Keskuksen vuosibudjetiksi hallitus esitti 300 000 euroa. Ojasen mielestä keskuksella pitäisi olla kaksin- tai kolminkertaisesti henkilökuntaa, jotta sen toiminnalla olisi todellista merkitystä.
”Ei se voi typistyä miksikään postilaatikoksi eduskunnan oikeusasiamiehen viraston yhteydessä. Itsenäisyys ja riippumattomuus tarkoittavat myös riittäviä taloudellisia resursseja.”
Ihmisoikeuskeskus
- Vuonna 2012 aloittavassa Ihmisoikeuskeskuksessa työskentelee johtaja ja kaksi asiantuntijaa. Sen alaisuudessa toimii 20–40 hengen valtuuskunta. Keskuksen vuosibudjetti on 300 000 euroa.
- Keskus ei käsittele valituksia eikä puuttuisi yksittäistapauksiin, vaan toimii mielipidevaikuttajana ja keskustelufoorumina.
- Perustamalla keskuksen Suomi täyttää YK:n ihmisoikeuskomission vuonna 1993 asettamat Pariisin periaatteet, joiden mukaan joka maalla pitää olla kansallinen ihmisoikeusinstituutio.
- Suomi on viimeisiä EU-maita, joka ei täytä Pariisin periaatteita.
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
