Kuvakaappaus / talvivaara.com

Huijasiko Talvivaara sijoittajia? "Päästöt havaittiin 2010 ja niihin reagoitiin heti"

5.9.2014 15.47

Sammeli Heikkinen

Talvivaaran kaivosyhtiön todellisuus ja sen johdon kertoma tarina kaivoksesta ovat olleet kaksi eri asiaa. Tämä ei ole yrityksissä täysin poikkeuksellista. Long Play -julkaisun maanantaisen jutun perusteella todellisuuden ja tarinan välinen kuilu on Talvivaarassa ollut poikkeuksellisen suuri.

Mutta onko kuilu niin leveä, että Talvivaara on rikkonut lakia?

Long Playn mukaan kaivoksen jätevesien korkeat mangaani-, sulfaatti ja natriumpitoisuudet huomattiin vuonna 2009 ja niistä kerrottiin kaivoksen johdolle.

Osakkaille yhtiö tiedotti vesiongelmasta vasta 2012, kun se oli jo noussut valtakunnanjulkisuuteen. Silloinkin väitettiin, että kohonneet pitoisuudet oli huomattu vasta vuoden 2010 lopulla ja että toimiin ryhdyttiin heti. Todellisuudessa päästöjen kohoaminen oli havaittu yli vuotta aiemmin, mutta siihen ei reagoitu.

Arvopaperimarkkinalain mukaan pörssiyrityksellä on jatkuva tiedonantovelvollisuus ja myös erikseen määriteltyjä velvollisuuksia säännöllisestä tiedonannosta muun muassa osavuosikatsausten ja tilinpäätösten yhteydessä.

Onko Talvivaara antanut tietoa toiminnastaan lain vaatimalla tavalla? Vihreän Langan haastattelema, muun muassa yhtiö- ja arvopaperimarkkinoita tutkinut siviilioikeuden professori Jukka Mähönen Turun yliopistosta kertoo, että merkittävästä ympäristöongelmasta olisi pitänyt kertoa viimeistään vuoden 2009 toimintakertomuksessa seuraavan vuoden keväällä.

Long Playn jutussa kerrotaan kaivoksen alkuvaiheessa ympäristöpäällikkönä toimineen Heikki Kovalaisen poliisikuulemisesta. Kovalainen kertoi poliisin esitutkinnassa ilmoittaneensa hälyttävän korkeiksi nousseista sulfaatti- ja mangaanipäästöistä kaivoksen johtajalle Lassi Lammassaarelle jo syksyllä 2009, kun kaivos oli toiminut jotenkuten vasta vuoden ajan.

Kovalaisen mukaan Lammassaari sanoi, ettei mihinkään toimiin ole syytä ryhtyä. Sekä Lammassaari että toimitusjohtaja Pekka Perä väittivät poliisikuulustelussa kuulleensa kohonneista pitoisuuksista vasta 2010. Lammassaari kuitenkin muutti kertomustaan, kun poliisi luki hänelle Kovalaisen kertomuksen ja myönsi kuulleensa päästöistä 2009.

Suurista päästöistä keskusteltiin myös osastopäällikköjen kokouksissa vuoden 2009 aikana. Ympäristöviranomaisiin oltiin yhteydessä. Konsulttiyhtiö Pöyryn Talvivaaralle tekemä velvoitetarkkailuraportointi paljastaa kohonneet sulfaatti-, natrium- ja mangaaniarvot vuoden 2009 lopulta lähtien. Ympäristöongelmista siis tiedettiin laajalti yhtiön johdossa.

Miten yhtiö kertoi tilanteesta osakkailleen? Vuoden 2009 toisessa osavuosikatsauksessa, joka julkaistiin tuon vuoden elokuun lopulla, Perä kirjoittaa:

"Ympäristöasioissa suoriuduimme myös hyvin, eikä meillä ollut ympäristöön liittyviä merkittävä huolenaiheita. Hyvien tulosten innostamana keskitymme edelleen ympäristönsuojelun sekä työterveyden ja -turvallisuuden edistämiseen."

Helmikuussa 2010 laaditussa, vain englanniksi julkaistussa vuoden 2009 hallituksen toimintakertomuksessa sanotaan Talvivaaran jatkaneen "läpinäkyvyyteen ja jatkuvaan arviointiin ja kehitykseen perustuvan ympäristöstrategiansa noudattamista". Kaivoksen ympäristövaikutuksia kuvaillaan "pieniksi ja paikallisiksi". Ympäristöosio keskittyy pöly- ja hajuhaittojen hoitamiseen, sillä niistä oli alettu kertoa tiedotusvälineissä.

Vuoden 2010 toimintakertomuksessa, joka on julkaistu maaliskuussa 2011, ei vesistöpäästöistä vesistöön kerrota vaan keskitytään hajuhaittoihin, joiden ratkaiseminen on yhtiön mukaan onnistunut:

”Talvivaaran organisaatio osoitti, että se pystyy ratkaisemaan teknisiä ongelmia ja oppimaan virheistään.”

Vuoden 2011 alkupuolella Kainuun Sanomat ja Yle Kainuu alkoivat kiinnittää huomiota Talvivaaran suuriin sulfaatti-, natrium- ja mangaanipäästöihin. Tuon vuoden toisessa osavuosikatsauksessa elokuussa reagoidaan ensi kerran jätevesipäästöihin. Pekka Perä sanoo:

"Tavoitteenamme on kehittyä ympäristön kannalta kestävän kaivostoiminnan edelläkävijäksi, ja haluamme olla aiheuttamatta ympäristön tilaan liittyvää huolta lähialueiden asukkaille. Meidän täytyy ilman muuta myös varmistaa, että noudatamme ympäristöluvan ehtoja kestävällä tavalla."

Katsauksessa myös väitetään ympäristövaikutusten seurannan vahvistavan Talvivaaran noudattavan kaikkia ympäristöluvassa määriteltyjä päästöjen raja-arvoja.

Kuitenkin sulfaatti-, natrium- ja mangaanipäästöt olivat ylittäneet huimasti Talvivaaran ympäristölupahakemuksessaan lupaaman tason. Talvivaarassa lupaa on tulkittu jatkuvasti niin, ettei näille aineille ole päästörajoja, kun sellaisia ei ole varsinaisessa luvassa erikseen annettu.

Ympäristöviranomaiset ovat toistaneet jo vuodesta 2011, että lupahakemuksessa mainittu päästötaso on aivan yhtä sitova kuin varsinaiseen lupaan kirjattu. Long Playn mukaan tämän käsitti myös kaivoksen ympäristöpäällikkö Kovalainen, joka sen vuoksi yritti saada johtoa reagoimaan päästöihin 2009.

Syksyn 2011 lopulla Talvivaaran jätevesipäästöt nousivat valtakunnalliseen julkisuuteen, kun Helsingin Sanomat tarttui aiheeseen. Poliisi ryhtyi tutkimaan kaivoksen toimintaa. Tähän Talvivaarankin oli lopulta pakko reagoida maaliskuussa 2012 julkistetussa vuoden 2011 toimintakertomuksessa:

”Vuoden 2010 lopulla ja 2011 alussa havaittujen kohonneiden sulfaatti- ja mangaanipäästöjen johdosta erityistä huomiota kiinnitettiin vesipäästöihin. Koska kohonneisiin pitoisuuksiin reagoitiin välittömästi, jätevesien sulfaatti- ja mangaanipitoisuudet olivat laskeneet merkittävästi jo kesään 2011 mennessä ja pysyvät haitat lähijärvissä onnistuttiin välttämään.”

Yhtiö siis väittää, että kohonneet pitoisuudet oli havaittu vuodenvaihteessa 2010–11, vaikka ne oli havaittu yli vuotta aiemmin, mikä on todennettavissa kaivoksen velvoitetarkkailusta. Poliisitutkinnan perusteella ympäristöpäällikkö olisi myös halunnut ryhtyä toimiin asian suhteen.

Mutta pitoisuuksiin reagoitiin yli vuoden viiveellä, ei suinkaan ”välittömästi”, kuten hallituksen toimintakertomuksessa kirjoitetaan.

Onko tämä lain mukaista pörssiyhtiön viestintää?

"Yleisellä tasolla pörssiyhtiöllä on välitön julkistamisvelvollisuus kaikesta, mikä on omiaan vaikuttamaan olennaisesti yhtiön arvopaperin arvoon", professori Mähönen sanoo.

Osavuosikatsauksissa, tilinpäätöksissä ja toimintakertomuksissa pitää kertoa tietoja yhtiön toiminnan vaikutuksista ja siihen liittyvistä riskeistä.

Mähösen mukaan niihin liittyvä sääntely on varsin monimutkaista, mutta pääsääntö on selvä: Viimeistään tilinpäätöksen kanssa annettavassa toimintakertomuksessa on kerrottava yksityiskohtaiset tiedot myös yhtiön toiminnan ympäristövaikutuksista.

"Lukematta kaikkia tapaukseen liittyviä asiakirjoja siihen on vaikea ottaa kantaa. Mutta periaatteessa jos jotain ympäristöllisesti merkittävää on tapahtunut 2009, niin siitä olisi pitänyt tiedottaa heti. Tai viimeistään seuraavan vuoden alussa toimintakertomuksessa."

Liian matalalla kynnyksellä pörssiyhtiö ei saa tiedottaa. Talvivaaran ja ympäristöongelmien suhteen ainakaan tällaista ongelmaa ei ole ollut. Ennen vuoden 2012 helmikuuta kohonneista sulfaatin, natriumin ja mangaanin päästöarvoista ei kerrottu pörssitiedotteessa, osavuosikatsauksissa, tilinpäätöksissä tai toimintakertomuksissa.

Mähösen mukaan pitää myös olla varmuus siitä, että tiedotettava asia on totta, arvailujen ja epäilyjen varassa ei voi tiedottaa. Talvivaaran käytössä oli esimerkiksi vuoden 2010 alussa jo muutaman kuukauden ajalta Pöyryn päästöseuranta, josta suuret pitoisuudet olivat todennettavissa.

"Finanssivalvonta tietenkin tutkii näitä ja viime kädessä tällaiset voivat olla rikoksia, arvopaperimarkkinoita koskeva tiedottamisrikos on olemassa. Tähän tapaukseen en voi ottaa kantaa sen suhteen", Mähönen sanoo.
   
MTV3 kertoi alkuviikosta, että Finanssivalvonta tutkii Talvivaaran pörssitiedottamista uusien paljastuksien jälkeen.

kaivosteollisuus  pörssi  talvivaara 

Tweet