Entä jos sopimusta ei synny?

1.4.2010 12.04

Hanna Eriksson

Mikael Ohlström, Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n ilmastopolitiikan johtava asiantuntija.

”Jos näin käy, suomalaisen puhtaan teknologian kysyntä ei kasva maailmalla odotetusti. Jos sopimusta ei saada aikaan parinkaan vuoden päästä, alkavat EU:n sisäinen päästökauppa ja yksipuolinen 20 prosentin päästövähennystavoite olla liian kovia yrityksille.

Toivon, että parin vuoden kuluessa saadaan neuvoteltua tasapuolinen, sitova ilmastosopimus, ja edetään kohti globaalia päästökauppaa. Tällöin hiilidioksidilla on hinta muuallakin kuin EU:ssa.”

Jukka Uosukainen, Ympäristöministeriön kansainvälisten asioiden neuvos.

”Kioton sopimus päättyy vuonna 2012. Jos ratkaisu siirtyy vuoden 2011 Etelä-Afrikan ilmastokokouksen yli, pitää keksiä jotain uutta, mahdollisesti neuvotella Kioton sopimukselle lyhyt jatkoaika.

Jos kattavaa sopimusta ei synny, teollisuusmaat tekevät kahdenvälisiä sopimuksia kehitysmaiden kanssa. Niitä valmistellaan jo nyt. Teollisuusmailta on luvassa hyvin suuria summia rahaa esimerkiksi Brasilian sademetsien suojeluun.

Itse olen pettynyt, ellei ainakin osaa luvatuista ilmastorahoista saada kanavoitua rahastojen, esimerkiksi Kööpenhaminassa perustetun Kööpenhaminan vihreän ilmastorahaston kautta. Sen avulla voitaisiin taata tuen tasapuolisuus ja läpinäkyvyys.”

Petteri Taalas, Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja.

”Yritykset laativat jo ennen Kööpenhaminaa suunnitelman, miten ne toteuttavat vaadittavat päästövähennykset. Yrityksillä on nyt valmius leikata päästöjään. Jos sopimusta ei synny, on riski, että tämä otollinen hetki menetetään.

Jos laillisesti sitovaa sopimusta ei saada aikaiseksi, vapaaehtoisilla päästöjenvähennyksillä tuskin päästään riittäviin vähennyslukuihin.

Ilmastonmuutos etenee hitaasti. Lähivuosina ei tapahdu mitään dramaattista, vaikka sopimusta ei syntyisikään, mutta kun ilmastonmuutos on edennyt tarpeeksi pitkälle, paluuta ei enää ole.”