Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
22.1.2009 15.21
Lamatunnelmista huolimatta Helsingin Kluuvin työvoimatoimistossa ei käy kuhina. Tavallisena arkipäivänä asioivat löytävät helposti istumapaikan.
Seinustan sohvalla numeron vaihtumista odottava Johanna Rantanen, 35, on neljän työvuoden jälkeen joutunut turvautumaan työvoimatoimiston palveluihin.
”Jäin kolme kuukautta sitten työttömäksi. Minulla on tanssitaiteen kandidaatin papereiden lisäksi hevoshoitajan koulutus. Taantuma näkyy näillä aloilla jo selvästi. Ihmiset käyvät vähemmän talleilla, luopuvat hevosista ja kulttuuriharrastuksia karsitaan.”
Rantasen kokemuksen mukaan työpaikoilla vaaditaan yhä enemmän ja läheisille jää vähemmän aikaa. Ulkomailla olisi töitä, mutta se tarkoittaisi eroa perheestä.
Vaikka hinnannousun myötä eurot ruoka- ja sähkölaskussa lisääntyvät, Rantanen ei näe tulevaisuuttaan kovin synkkänä.
”Tietenkin harmittaa, kun ruokakaupasta ei saa kymmenellä eurolla juuri mitään. Toistaiseksi en koe, että olisin joutunut luopumaan mistään erityisestä. Pärjään ansiosidonnaisella, koska mieheni käy töissä.”
Byrokratia sitä vastoin tuskastuttaa.
”Olisi hyvä, jos kaiken voisi hoitaa yhdellä luukulla. Neljä vuotta sitten asiat tuntuivat toimivan paremmin. Nyt niitä on joutunut itse selvittämään.”
työelämä 
Tweet