Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Heather Sunderland / Flickr (CC-BY)
Ilmastopolitiikan armoilla. Sekä hakkuut että ilmastonmuutos aiheuttavat harmia poroille.
Suomen ilmastopolitiikasta tehtiin varoittava esimerkki Brysselissä
8.3.2017 11.12
Suomen ilmasto- ja energiapolitiikka saa pyyhkeitä ympäristöjärjestö Ferniltä. EU:n metsäpolitiikkaan erikoistunut ympäristöjärjestö julkaisi tänään keskiviikkona raportin, jossa ruoditaan nykyisen hallituksen suunnitelmia päästöjen vähentämiseksi.
”Emme valinneet Suomea siksi, että se olisi ainoa maa, joka yrittää väännellä laskentasääntöjä edukseen – useimmilla mailla on tällaisia sokeita pisteitä. Suomen esimerkki osoittaa kuitenkin havainnollisesti, miksi on kriittisen tärkeää, että metsiä ja maakäyttösektoria koskevat luotettavat laskentasäännöt", raportin esipuheessa todetaan.
Euroopan komissio antoi omat esityksensä EU:n energia- ja ilmastopolitiikan kehittämisestä viime vuoden lopulla ja asian käsittely on yksi tämän ja ensi vuoden kuumimpia kysymyksiä niin parlamentissa kuin jäsenmaiden kesken.
Suomen kannalta keskeinen kysymys on se, millaiseksi metsiin sitoutuvan hiilidioksidin eli hiilinielun laskenta muodostuu. Nykyisin puunkäytöstä lasketaan päästöjä vain hakkuuvaiheessa, eli se, päätyykö puu poltettavaksi vai esimerkiksi rakennusmateriaaliksi, ei vaikuta päästölaskentaan.
Suomen ilmastopolitiikka nojaa suurelta osin hallituksen linjaukseen lisätä metsäenergian käyttöä, minkä seurauksena hakkuumäärät kasvavat 23 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Tämä tarkoittaa, että Suomen hiilinielu pienenee.
Joka vuosi Suomessa syntyy noin 60 megatonnin päästöt. Samaan aikaan Suomen metsät kasvavat enemmän kuin mitä niistä hakataan puuta, mikä tarkoittaa, että niihin varastoituu jopa 20 megatonnia hiiltä ilmakehästä. Tällaista metsän hiilivaraston vuosittaista kasvua kutsutaan hiilinieluksi.
Ilmasto- ja energiastrategian tavoitteena on leikata päästöt noin 40 megatonniin, mutta samalla hiilinielu pienenisi hakkuiden lisääntymisen myötä 4–7 megatonniin. Suomen yhteenlaskettu ilmastovaikutus pienenisi siis huomattavasti vähemmän kuin varsinaiset päästöt – tai saattaisi pahimmillan pysyä jopa nykytasolla.
Lisäksi tulevat metsästä saatavien tuotteiden polttamisesta aiheutuvat päästöt. Näitä ei pidetä laskennallisesti päästöinä, koska kyseessä on uusiutuva energia, eli ajatellaan, että kaadettavan puun tilalle kasvaa aikanaan uusi puu.
Fern kuitenkin muistuttaa, että tämä logiikka pätee vain pitkällä aikavälillä, mutta päästöjä pitäisi pystyä vähentämään jo lähivuosina. Lisäksi ilmastonmuutoksen hillitseminen edellyttää, että vuoden 2030 jälkeen tarvitaan aiempaakin syvempiä päästövähennyksiä.
”Hallitus olettaa, ettei hakkuumääriä tarvitse kasvattaa vuoden 2030 jälkeen. Päästövähennystavoitteet tulevat todennäköisesti kuitenkin kiristymään 2030 jälkeen, joten on optimistista olettaa, että hakkuiden kasvu päättyy siihen", sanoo Suomen ympäristökeskuksen Sampo Soimakallio, joka oli mukana kirjoittamassa hallituksen omaa vaikutustarviota.
Fernin raportti nostaa vahvasti esiin saamelaisten aseman. Sekä hakkuut että niiden omalta osaltaan vahvistama ilmastonmuutos uhkaavat nimittäin poronhoidon tulevaisuutta. Molemmat vaikuttavat poroille erityisesti talviaikaan tärkeän ravinnon, jäkälän saatavuuteen.
Ilmastonmuutos lisää sateita ja lämpötilan vaihteluita, joiden myötä lumeen syntyy jääkerroksia, jotka hankaloittavat lumen alla olevan jäkälän syömistä. Hakkuiden myötä tarjolla on myös vähemmän oksia, joissa jäkälää on lumen yläpuolella.
”Jos Suomi jatkaa nykyisellä polulla, nämä uhkat voivat osoittautua kohtalokkaiksi kulttuurille ja elämäntavalle, joka on kestänyt vuosisatoja.”
hiilinielut metsähakkuut metsäteollisuus ilmastopolitiikka
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
