Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Emmi Skytén
Syyrialaisia juuria. Englannissa asuva Yasmin Fedda on tehnyt useampia Syyriasta kertovia dokumentteja. Hänen isoäitinsä on syyrialainen ja hän on aikaisemmin itsekin asunut Syyriassa.
23.10.2015 11.15
Elokuvaohjaaja Yasmin Fedda, miksi päädyit tekemään Queens of Syria -dokumenttielokuvasi Jordaniassa pidetystä teatterityöpajasta?
Työpajassa ryhmä syyrialaisia pakolaisnaisia teki uuden version antiikin Kreikan ajan näytelmästä Troijan naiset. Näytelmä kertoo naisten kokemuksissa sodassa, ja tässä versiossa syyrialaiset tulkitsevat näytelmää omien tarinoidensa kautta.
Mitä nämä naiset ajattelevat siitä, miten Syyrian sodasta kerrotaan mediassa?
Moni heistä sanoi, ettei heidän kokemuksiaan ja heidän tarinoitaan kuultu vuonna 2013, jolloin dokumentti kuvattiin. Naiset halusivat, että heidän tarinansa kuullaan, ja sen takia he halusivat olla projektissa mukana. Minusta Syyriasta kerrotaan mediassa kahdella tavalla. Jotkut toimittajat antavat tilaa yksilöiden tarinoille ja tilaisuuden ymmärtää konfliktia kokonaisuutena. Sitten on oikeisto-media, joka demonisoi pakolaisia tai keskittyy ainoastaan Isisiin Syyrian koko konfliktin sijaan. Meidän täytyy varmistaa, että siitä ei tule hallitsevaa näkökulmaa mediassa.
Mikä on taiteen rooli konflikteissa?
Tämän elokuvan ja näytelmän kohdalla dokumenttiteatteri loi tilan, jossa naiset pystyivät suremaan yhdessä ja tuntemaan, etteivät he ole yksin kokemustensa kanssa. Toisella tasolla on julkinen puoli, joka tarkoittaa sitä, että naisten tarinat kerrotaan julkisuuteen ja yleisö voi ottaa niihin osaa. Minulle tärkein syy tehdä tällaisia töitä on ihmisiin samastuminen: saada ihmiset tuntemaan dokumenttien henkilöt keneksi tahansa meistä. Että he eivät ole vain joitakuita kaukaisesta maasta vaan toisia ihmisiä, joihin voi kiintyä.
Taiteen rooli on mielestäni avata mahdollisuuksia tuntea ja kokea. Kaiken taiteen ei myöskään tarvitse olla poliittista. Moni asia on poliittinen, mutta niiden ei tarvitse olla räikeän poliittisia. Taide voi olla vain mahdollisuus sanoa ’olen olemassa, teen taidetta ja satun tulemaan Irakista.’
Monia dokumentin naisista pelotti esiintyä projektissa. Mitä naiset pelkäsivät?
Oli monia syitä, kaikki henkilökohtaisia ja yksilöllisiä. Joistakin naisista tuntui epämukavalta esiintyä julkisesti, mikä saattoi johtua perheen painostuksesta tai poliittisesta painostuksesta. Jotkut eivät vain halunneet olla julkisuudessa. Joitakuita pelotti, että esiintymisestä sellaisessa yhteydessä, jossa Syyrian tapahtumia kritisoidaan, saataisi koitua heille seurauksia. Moni heistä ymmärsi lopulta, että näytelmä kertoo enemmän heidän omista kärsimyksistään. Kesti kuitenkin sekä näytelmäntekoprosessin harjoituksineen että ryhmän tuen, jotta he saivat tarpeeksi itsevarmuutta jatkaa loppuun asti ja kertoa kokemuksensa maailmalle.
Miksi et halunnut olla kuvassa kyltin kanssa, kuten tällä juttupaikalla yleensä on tapana?
Ajatus iskulauseen kanssa poseeraamiselta ei tuntunut minusta mukavalta. Sitä paitsi pelkään, että tällaiset kuvat saattavat lähteä kiertämään internetissä muokattuina.
Tweet