Valtiokonttori/Tilastokeskus

Valtio maksaa velastaan vähemmän kuin neljännesvuosisataan - onko velkapelossa järkeä?

21.9.2015 12.53

Sammeli Heikkinen

Valtionvelan kasvua kauhistellaan julkisuudessa säännöllisesti, jopa päivittäin. Harvoin puhutaan siitä, että Suomi maksaa velan korkoja suhteellisesti vähemmän kuin neljännesvuosisataan.

Viimeksi sunnuntaina pääministeri Juha Sipilä (kesk) varoitti Ylen pääministerin haastattelutunnilla, että Suomi velkaantuu Kreikkaa nopeammin.

Sipilältä jäi mainitsematta, että velkataakasta tulee Suomen valtiolle kustannuksia nyt vähemmän kuin koskaan sitten 1980–1990-lukujen taitteen.  Jos korkomenot suhteutetaan  Suomen bruttokansantuloon, korkomenojen osuus painui viime vuonna alle 1990-luvun alun lamaa edeltäneen vuoden 1990 tason.

Tänä vuonna Suomi maksaa lainakorkoja hieman yli puolitoista miljardia euroa. Summa on toki suuri, mutta esimerkiksi 1990-luvulla korkomenot kipusivat yli 5,5 miljardiin euroon.

Tämän vuoden korkomenot ovat alle 0,8 prosentin tasoa bkt:sta, kun huippuvuonna 1995 Suomi maksoi lainakorkoja viisi prosenttia bkt:sta.

Käytännössä koko 2000-luvun Suomen valtionvelan korkomenot ovat laskeneet. Valtionvelan korot määräytyvät markkinoilla, joten ensisijaisesti halpa velka selittyy sillä, että korot ovat yleisesti laskeneet.

Lyhyissä markkinakoroissa, kuten asuntolainojen viitekorkoina monesti käytetyissä euribor-koroissa, taso määräytyy pitkälti Euroopan keskuspankin viitekoron mukaan.

Pidemmissä koroissa vaikuttavat myös muut tekijät, kuten se, millaiseksi inflaatioriski arvioidaan. Inflaatio – rahan arvon aleneminen – on yksi lainoittajan suurimmista möröistä, sillä inflaatio syö lainapääoman arvoa.

Valtionvelan alhainen korko johtuu myös siitä, että lainanantajat luottavat Suomen talouteen. Esimerkiksi korkoero Euroopan talouden kivijalkana pidetyn Saksan kanssa on pysynyt pienenä, vaikka se onkin tänä vuonna hieman noussut.

Matala korkoero kertoo siitä, että Suomen luottoriski arvioidaan pieneksi.

Viimeksi kuluvan vuoden keväällä uutisoitiin, että Suomi saa lyhytaikaista lainaa negatiivisella korolla. Tämä tarkoittaa sitä, että valtio ei joudu maksamaan ottamastaan lainasta korkoa, vaan lainanantaja maksaa valtiolle lainanotosta. Tavallaan Suomi toimii lainoittajan rahojen talletuspaikkana.

Noin 90 prosenttia Suomen valtion velasta on otettu pitkäaikaisena, yli vuoden mittaisena lainana.

Tästä melkein kaikki on hankittu obligaatioilla. Kun puhutaan Suomen valtion velasta, puhutaan enimmäkseen siis obligaatioista eli velkasitoumuksista.

Valtio ottaa lainan obligaatioilla niin, että se laskee liikkeelle – siis myy – tietyn määrän obligaatioita. Valtio lupaa maksaa obligaation pääoman takaisin tietyn ajan – esimerkiksi kolmen vuoden kuluttua – ja maksaa sille ajalta tietyn koron.

Viime vuonna valtion yli vuoden mittaisten uusien lainojen keskimääräinen vuosikorko oli 0,6 prosenttia.

Euroopan keskuspankki EKP laski viime vuonna ohjauskorkonsa 0,05 prosenttiin, missä se on pysynyt koko tämän vuoden. Ohjauskorko on niin alhaalla, että se voi oikeastaan vain nousta, mikä saattaisi nostaa myös Suomen uusien lainojen korkoja.

Esimerkiksi 2000–2001 EKP:n ohjauskorko oli korkeimmillaan 4,75 prosentissa. Suomi maksoi korkoja jopa 4,5 miljardia euroa vuodessa. Tuolloin velkaa oli noin 60 miljardia, hieman yli 40 prosenttia bruttokansantuotteesta. Nyt velkaa on 94 miljardia, vähän yli 45 prosenttia bkt:sta.

Mutta korkoja maksetaan siis kolme miljardia vähemmän.

Kun korko on näin matala, velka voi kasvaakin, eikä siitä tule Suomen taloudelle samanlaista rasitetta, kuin vaikkapa 2000-luvun alkupuolella. 1990-luvun lamasta puhumattakaan.

Mikä sitten saisi korot nousuun ja kuinka korkeiksi ne voivat kohota?

Yleensä korot nousevat, kun talous kasvaa. Tämä johtuu siitä, että talouskasvun aikana esimerkiksi asuntojen hinnat nousevat, kuten myös muut kuluttajahinnat. Inflaatio kiihtyy. Ja inflaatiota velanantaja pelkää ja vaatii siksi velalliselta korkeampaa korkoa.

Ainakaan vielä inflaatio-odotuksia ei markkinoilla ole, sillä pitkienkin lainojen korot ovat hyvin alhaalla. EKP:n tuorein ennuste arvioi melko hidasta talouskasvua ja matalaa inflaatiota vuoteen 2020 mennessä.

EKP:n tärkeimpiä tehtäviä onkin pitää inflaatio matalana. Sen jälkeen kun Suomi liittyi euroalueeseen 1999, valtiovelan korot tasoittuivat muutamassa vuodessa 1–1,5 prosentin vuositasolle.

Hallituksen vuonna 2014 tekemän laskelman mukaan prosenttiyksikön nousu yleisessä korkotasossa olisi lisännyt valtion korkomenoja 164 miljoonaa euroa vuodelle 2014 korkoihin budjetoidusta 1,8 miljardista eurosta.

Noin kahden miljardin korkomenotkin olisivat 2000-luvun tasossa varsin matalat. Vuosina 2004–2008 Suomi maksoi korkoja vuosittain päälle kaksi miljardia euroa.

Näyttää todennäköiseltä, että ainakaan lähivuosina Suomen valtionvelasta ei muodostu valtion taloudelle kohtuutonta taakkaa.

Ei siis kannata tuijottaa velkakelloa, vaan ennemminkin bkt:n kasvukäyriä ja inflaatiovauhtia Euroopassa.

Juttu perustuu siinä mainittujen lähteiden lisäksi Valtiokonttorin ja Tilastokeskuksen tilastoihin sekä asiantuntijoiden taustahaastatteluihin.

KORJATTU klo 16.10: Alunperin jutun 4. viimeisessä kappaleessa kerrottiin hallituksen laskelman mukaan prosentin koronnousun näkyvän 164 miljoonan korkomenojen nousuna. Kyse on tietenkin prosenttiyksikön noususta.

Tweet