Bernard Landgraf / Wikimedia Commons / GFDL

Uudella susipolitiikalla hyvitellään ihmisiä

18.12.2014 15.51

Sammeli Heikkinen

Suomen susipolitiikka muuttuu ratkaisevasti jo tänä talvena. Maa- ja metsätalousministeriö on sallimassa nykyisten vahinkoperusteisten poikkeustappolupien lisäksi myös niin sanotut kannanhoidolliset poikkeusluvat. Näin poronhoitoalueen eteläpuolelle myönnettävien susilupien maksimimäärä nousee liki neljäänkymmeneen.

Pääperusteena on se, että myöntämällä laillisia lupia enemmän ja löyhemmin perustein, susien salametsästys saadaan vähenemään. Toisin sanoen suojeluperusteisesta susipolitiikasta siirrytään "sosiaalisesti kestävään" kannanhoitoon, kuten jo vuosi sitten laaditussa suurpetopolitiikan kehittämisarvioinnissa kaavailtiin.

Torstaina lausunnolle lähteneen sudenhoitosuunnitelmaluonnoksen mukaan ensi syksyyn mennessä uusilla kannanhoidollisilla luvilla voidaan ampua korkeintaan 29 sutta poronhoitoalueen eteläpuolella. Lupamäärä perustuu RKTL:n alustavaan susikanta-arvioon, jonka mukaan Suomessa ja osittain Venäjällä elää 29–41 susilaumaa.

RKTL:n mukaan arvio on huomattavan epävarma, sillä se on tehty lumettomana aikana, toisin kuin aiemmat arviot. Viime talvena laumoja oli RKTL:n mukaan 24. Hoitosuunnitelmaa valmistellut neuvotteleva virkamies Sami Niemi MMM:stä sanoo, että epävarmuuden vuoksi lupien myöntämisessä lähdettiin 29 lauman oletuksesta: Yhtä laumaa kohti voidaan myöntää yksi lupa.

Susia on viime vuodet saanut tappaa Suomessa vain vahinkoperusteisella poikkeusluvalla tai poliisin päätöksellä. Miten kannanhoidollinen lupa eroaa vahinkoperusteisesta?

"Vahinkoperusteinen poikkeuslupa lähtee siitä, että lupa pitää kohdentaa vahinkoja aiheuttaneeseen yksilöön. Jäljitys on aloitettava vahinkokohteesta tai pihastapiiristä ja sillä tavalla varmistettava, että kaadetaan oikea yksilö. Kannanhoidollinen lupa taas myönnetään reviirikohtaisesti, yhtä laumaa kohti myönnetään korkeintaan yksi lupa", Niemi kertoo.

Uudella luvalla ei siis tarvitse tietää yhtä tarkasti, mikä susi tähtäimessä on, kun liipasinta painaa. Hoitosuunnitelmaluonnoksen mukaan "pyynti tulee pyrkiä" kohdistamaan nuoreen suteen ja pyrkiä välttämään alfayksilön ampumista.

"Luvan myöntämisestä päättää Suomen riistakeskus. Jotta lupa myönnetään, susilauman on oltava vahva ja elinvoimainen ja siinä on oltava riittävä määrä yksilöitä", Niemi sanoo.

Hänen mukaansa vahvaksi laumaksi katsotaan sellainen, jossa on vähintään viisi–kuusi sutta, alfapari mukaanluettuna. Suomessa susilauman muodostavat melkein aina susipari ja sen pennut. Kun susipari saa kerralla kolmesta kuuteen pentua, käytännössä kaikki Suomen laumaperheet ovat tämän määritelmän mukaan riittävän vahvoja metsästettäviksi. Niemen mukaan tarkoitus ei kuitenkaan ole, että Suomen riistakeskus myöntäisi luvan kaikkien 29 suden ampumiseen.

Hoitosuunnitelmaluonnoksen mukaan kestävä vähimmäiskanta Suomessa on 25 susilaumaa. Tämä on ilmeisesti johdettu suunnitelman taustamateriaalista, jossa vähintään 25 lisääntyvän susiparin arvioidaan riittävän siihen, ettei sukusiitoksesta tule susikannalle ikäviä seurauksia.

RKTL:n ja Oulun yliopiston laatimassa taustoituksessa kuitenkin korostetaan, ettei kannan elinvoimaisuutta pitäisi arvioida vain geneettisen riskin perusteella. "Liian suurella metsästyspaineella kanta häviää varsin todennäköisesti", taustatekstissä todetaan.

Miksi metsästystä sitten halutaan lisätä? Vaikka Suomen susikanta näyttää hieman nousseen parin vuoden takaisesta aallonpohjasta, se on edelleen hyvin pieni. Susimäärä romahti vuoden 2007 liki 300:sta toissa vuoden noin 120:een. Viime helmikuussa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos arvioi susia olevan noin 140–155.

Susien aiheuttamasta uhkasta on pidetty mediassa ajoittain kovaa meteliä. Vahinkoperusteisia poikkeuslupia Suomen riistakeskus on myöntänyt poronhoitoalueen eteläpuolella muutaman viime vuoden aikana neljästä seitsemään per vuosi. Susia ei kuitenkaan ole kertaakaan saatu ammuttua niin paljon kuin lupia on ollut käytettävänä.

Miksi ministeriön mielestä on sitten tarpeen jakaa reilusti uusia lupia, vaikka entisiäkään ei ole saatu käytettyä?

"Tässä annetaan paikallisille ihmisille mahdollisuus osallistua kannansäätelyyn. Oletettavasti myös sudet oppivat ihmisarkuutta tällaisesta kokemuksesta, siis kun niitä jahdataan. Tarkoitus on myös purkaa sosiaalista painetta", Niemi sanoo.

Niemen mukaan taustalla on vuosi sitten julkaistu suurpetopolitiikan kehitysarviointi ja siinä mainittu pyrkimys sosiaaliseen kestävyyteen petopolitiikassa. Arvioinnin mukaan etenkin tiukkaan suojeluun perustunut susipolitiikka oli epäonnistunut.

"Poikkeuslupien myöntömenettely on ollut paikallisten mielestä kankeaa. Se on aiheuttanut turhautumista, mikä on kumuloitunut laittomuuksiksi ja niiden hiljaiseksi hyväksymiseksi", Niemi selittää.

Hoitosuunnitelmaluonnoksessa asia taas ilmaistaan näin:

"Kannanhoidollisten poikkeuslupien tarkoituksena on vastata reviireiltä esitettyihin näkökantoihin ja luoda laillinen kannanhoidollinen toimintamalli puuttua haittaa tuottaviin yksilöihin ja näin ehkäistä laittomia susien tappamisia."

Uuden hoitosuunnitelman tarkoitus on siis antaa paikallisille mahdollisuus tappaa susia laillisesti ja vähentää siten haluja salametsästykseen. Hoitosuunnitelmaluonnoksessa kannanhoitoluvan saanut metsästäjä saa uutena täkynä pitää itse ammutun suden, kun vahinkoperusteisella luvalla ammuttu susi menee valtiolle.

Uusia susilupia voidaan hakea kaikille poronhoitoalueen eteläpuolisille reviireille. Näiden lisäksi Suomen riistakeskus voi edelleen myöntää kymmenen vahinkoperusteista poikkeuslupaa vuosittain. Periaatteessa susilupia voitaisiin siis myöntää poronhoitoalueen eteläpuolella jopa 39, mutta näin tuskin käy. Vahinkoperusteisia lupia ei ole kertaakaan viime vuosina myönnetty maksimimäärää. Se, miten helposti riistakeskus jakaa kannanhoidollisia lupia, jää nähtäväksi.

Poronhoitoalueella taas poikkeuslupia on myönnetty niin avokätisesti, ettei siellä käytännössä ole päässyt syntymään susikantaa aivan itärajaa lukuunottamatta.

Hoitosuunnitelma menee nyt lausuntokierrokselle. Sen jälkeen ministeriössä tutustutaan lausuntoihin ja mahdollisesti vielä muokataan suunnitelmaa. Sen jälkeen tarvitaan maa- ja metsätalousministerin hyväksyntä ja susijahti voi alkaa.

Kannanhoidollista metsästystä kokeillaan aluksi kaksi vuotta, käytännössä tämä ja ensi talvi. Ensimmäisen kerran tuloksia arvioidaan ensi syksynä.

"Jos susikanta on romahtanut, kokeilua tuskin jatketaan. Jos se taas on tullut maltillisesti alas, harkitaan varmaankin lupien mitoitusta", Niemi sanoo.

susi  metsästys 

Tweet