Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Sakari Piippo / VNK
Mietittävää. Olli Rehnillä tuli jo elinkeinoministerin homman mukana raskas taakka.
17.6.2015 11.48
Suomen elinkeinoministeri on uusi Pekka Perä. Elinkeinoministerin rooli on tulla tietyin väliajoin julkisuuteen vakuuttelemaan sijoittajille - siis veronmaksajille - että eteenpäin on menty, vaikka vähän vaikeuksiakin on.
Perän aikaan lupailtiin vielä suuria voittoja, nyt vain, että verorahoja päälle kymmenen miljoonan euron kuukausitahtiin nielevä Talvivaara Sotkamon konkurssipesä saadaan vielä myytyä.
Elinkeinoministeri vaihtui Jan Vapaavuoresta Olli Rehniin, muu ei muuttunut.
Rehn piti keskiviikkona aamupäivällä tiedotustilaisuuden, jonka pääsisältö oli, että konkurssikaivosta yritetään edelleen myydä, ja että veronmaksajien rahaa tarvitaan 112 miljoonaa euroa lisää.
Rahat on leivottu sisään hallituksen lisäbudjettiesitykseen, joka tulee eduskunnan käsittelyyn keskiviikkona iltapäivällä.
Rahoitus kanavoidaan valtion sijoitusyhtiö Terrafamen kautta. Terrafame muodostettiin valtion Talvivaara-työrukkaseksi kaupantekoa varten.
Suunnitelma on osin sama kuin jo Vapaavuoren aikana: konkurssipesän kaivostoiminta myydään uudelle yhtiölle, jonka omistajaksi valtio tulee. Uutta on se, että Rehnin mukaan valtio varautuu siihen, että se olisi Terrafamen kautta ainakin aluksi uuden kaivosyhtiön ainoa pääomittaja.
Näin Sotkamon moniongelmaisesta monimetallikaivoksesta tulisi aidosti valtionyhtiö. Mutta vain väliaikaisesti, Rehn korosti. Uuden yhtiön muodostamisen jälkeen sillä on kaksi vuotta aikaa hankkia taakseen yksityistä pääomaa ja saada kaivostoiminta käyntiin.
Samassa yhteydessä kaivoksen vanhan herran haamu pyörähti Valtioneuvoston infotilassa: Rehn nimittäin puhui operatiivisesta kumppanista kaivostoiminnan pyörittämisessä, nimiä toki mainitsematta.
Perän johtamalla, velkasaneerauksessa vuosikaupalla kärvistelleellä Talvivaaran kaivososakeyhtiöllä on edelleen osansa konkurssipesän pyörittämisessä tiettyjen palveluiden ja asiantuntemuksen myymisen kautta.
Halua päästä taas omistuspuolelle löytyy varmasti, rahaa vähemmän.
Tosin kaivososakeyhtiön velkasaneerauksen nykyinen suunnitelma on se, että velkoja muutetaan osakkeiksi ja velattomaksi taiottu yhtiö järjestää osakeannin. Annin tuotolla sitten osallistutaan konkurssipesän kaivostoiminnan ostavan yhtiön toimintaan.
Tällaisessa kuviossa kaivososakeyhtiön laaja omistajapohja voi olla etu. Nyt osakkeenomistajien omistus on käytännössä arvoton. Miten suuri osa heistä olisi houkuteltavissa sijoittamaan monttuun vielä lisää rahaa lupauksella tulevista voitoita?
Vapaavuori veti Perän julkisuudessa pahasti kölin ali, mutta Rehn voi halutessaan aloittaa kuhertelun puhtaalta pöydältä.
Rehn lupasi, että Talvivaaran tapaukseen yritetään saada selvyys kesän aikana. Louhinnan aloittaminen uudestaan syksyllä on "edellytys kaivostoiminnan jatkolle".
Kaivoksen louhinta on ollut pysähdyksissä vuodesta 2013. Sen vuoksi kaivostoiminnan ylösajo tulee kalliiksi. Osittain siksi kaivoksen myyminen on hankalaa.
Jos valtio omistaisi uuden kaivosyhtiön aluksi itse, se voisi myös maksaa ainakin suurimman osan ylösajokustannuksista itse. Kaivos, jossa louhitaan, olisi helpompi myydä yksityisille.
Valtionomisteisessa kaivosyhtiössä myös ympäristövastuut olisivat valtion harteilla.
Talvivaaran purkuputki sai luvan aluehallintovirastolta, mutta lupa on viety Vaasan hallinto-oikeuteen.
Rehnin mukaan "kaupallista ratkaisua hyvin vaikea viedä eteenpäin", jos oikeus peruu putkiluvan.
Näin Rehn liittyi Vapaavuoren jatkoksi työntäessään painetta kauppojen onnistumisesta oikeusistuimelle. Vapaavuoren kohteena oli vain aluehallintovirasto.
Talvivaaran suhteen tulevaisuuden ennustaminen on poikkeuksellisen vaikeaa ja lupauksia on rikottu enemmän kuin pidetty.
Vielä maaliskuussa Vapaavuori lupasi, että helmikuussa Terrafamelle myönnetty liki sadan miljoonan rahoitus oli Talvivaaran myyntioperaation kulujen kattosumma.
Tuolla sadalla miljoonalla piti saada pyöritettyä konkurssipesää kaupantekoon saakka, kaivoksen ylösajoon osallistumiseen ja ympäristövastuisiin.
Nyt luvataan toinen samanlainen potti päälle, jos eduskunta suostuu lisäbudjettiin keskiviikkona iltapäivällä.
Rehnin esitys eroaa aiemmista niin, että siinä varaudutaan ainakin jollakin tasolla myös kaivoksen alasajoon.
Rehnin mukaan kaivoksen alasajon kustannukset ovat noin 300 miljoonaa euroa ja alasajoon kuluisi vuosia.
Viime vuoden lopulla tulleen Talvivaara Sotkamon konkurssin jälkeen valtio on kaatanut kaivokseen noin 10–12 miljoonaa euroa kuukaudessa. Lisäksi kaupanteko tulee kalliiksi.
Keskiviikkoisen lisäbudjetin hyväksymisen jälkeen valtio on luvannut yli 200 miljoonaa euroa, jotta kaivosongelmaan saataisiin "kaupallisesti kannattava ratkaisu".
Ehkä alasajaminen olisi kuitenkin ollut halvempi vaihtoehto, jos siihen olisi ryhdytty heti konkurssin jälkeen.
Talvivaara  kaivosteollisuus 
Tweet