Flickr/Nikk (CC BY 2.0)

Suomalaismepit haluavat eroon kesäajasta – mutta miten kellokierteeseen päädyttiin?

7.2.2018 15.50

Vesa Sisättö

Siirrelläänkö kelloja vielä tulevina vuosina? Mahdollisuus muutokseen on torstaina, kun Euroopan parlamentissa äänestetään Suomen aloitteesta kesäajasta luopumisesta.

Varsinaista päätöstä parlamentti ei tee. Suomalaismeppien yhteisrintama ajaa päätöslauselmaa, jossa vaaditaan Euroopan komission ryhtyvän toimiin kesäajasta luopumiseksi. Vastaehdotuksessa asiaa vasta alettaisiin tutkia.

Vihreä meppi Heidi Hautala arvioi Iltalehdelle, että tulossa on vilkas keskustelu ja että päätös voi olla kumpi vain.

Viime vuosina kasaantunut tutkimustieto on ollut kellojen siirtelylle murskaavaa. Tiedetään myös, ettei siirtelystä synny energiansäästöä, mikä on koko kesäajan alkuperäinen perustelu. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kellojen siirtäminen aiheutta vuosittain terveyshaittoja ja jopa ennenaikaisia kuolemia.

Tärkein perustelu kesäajalle on ollut jo jonkin aikaa, että siitä ei voi luopua, koska ”kaikki muutkin siirtelevät kelloja”. Tämä pitää etenkin paikkansa Euroopan unionissa, jonka alueella siirtymät on synkronisoitu direktiivillä.

Ajatus kesäajasta syntyi 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Luultavasti ensimmäisenä idean esitti vuonna 1895 uusiseelantilainen hyönteisharrastaja George Hudson, joka toivoi kellojen siirrolla saavansa tunnin enemmän valoisaa aikaa päivätyönsä jälkeiselle perhosjahdille. Idea nousi esiin myös Britanniassa 1900-luvun alussa.

Tulta kesäaika otti ensimmäisen maailmansodan aikana. Itävalta-Unkari ja Saksa ottivat kesäajan käyttöön energiansäästö mielessään. Liittoutuneet eivät voineet antaa tällaisen edun valua vain vihollisen käsiin, joten ne seurasivat saman tien perässä. Kesäaikajärjestelystä kuitenkin luovuttiin sodan jälkeen.

Sotien välillä kesäajasta keskusteltiin, Suomessakin. Vuonna 1922 Kansainliitto kysyi jäsenmailtaan kantaa kesäaikaan. Suomessa mielipidettä kyseltiin eri ministeriöistä. Tulos oli tyrmäävä. Suomessa kesäajasta ei ole hyötyä, sillä kesä on muutenkin valoisa.

Sotavuonna 1942 kesäaikaa kuitenkin kokeiltiin, mutta kokeilu jäi yhteen vuoteen. Erityisesti kesäaikaa inhottiin maaseudulla, jossa kotieläimet eivät siirtyneet uuteen aikaan. Varhaisempi aamu tarkoitti myös kastetta pelloilla, minkä vuoksi töiden aloittamista jouduttiin siirtämään.

Avoimeksi kapinaksi kesäajan vastustus leimahti Orimattilassa, jossa kansankokous päätti lopettaa kokeilun ennenaikaisesti.

Kesäaika oli siis torjuttu hyvin perustellen, ja sitä oli kokeiltu epäonnistuneesti. Tästä huolimatta Suomi alkoi siirrellä kelloja vuonna 1981. Perustelut kesäajalle oli tuohon aikaan jo muodostunut nykyiseksi. Kesäaikaan piti siirtyä, koska muutkin tekivät niin.

Kesäaika oli ottanut yllättäen uudelleen tulta 1970-luvun mittaan. Oletettavasti taustalla oli öljykriisi – energiansäästöä haettiin kaikista suunnista. Maa toisensa jälkeen siirtyi kesäaikajärjestelmään.

Pohjoiset maat olivat viimeisten joukossa. Vuonna 1980 kesäaikaa alkoivat noudattaa muut Pohjoismaat paitsi Suomi ja Islanti. Kun vielä Neuvostoliittokin liittyi rinkiin, Suomi seurasi vihdoin perässä.

Jo ensimmäisen vuonna kesäajan hyviksi puoliksi saatettiin luetella lähinnä kaksi asiaa: kesäaikaan oli siirrytty onnistuneesti ja aikaero muihin maihin oli pysynyt samana.

Näillä on menty viimeiset 37 vuotta. Siitä, jatketaanko vielä vuosikymmeniä samaa rataa, saadaan suuntaa parlamentin äänestyksestä.

Tweet