Veikko Somerpuro, Kepa

Onko järjestöjen ihmisoikeustyö lentämässä romukoppaan?

4.2.2016 13.29

Riikka Suominen

Suomen Punainen Risti kasvaa vauhdilla. Järjestö pyörittää liki kahta kolmasosaa pakolaisten vastaanottokeskuksista ja hätämajoitusyksiköistä. Uusia vapaaehtoisia tuli viime vuonna toimintaan 12 800 kappaletta.

“Suomen Punaisen Ristin rooli yhteiskunnallisena toimijana on kasvanut viime vuosina”, sanoo järjestön pääsihteeri Kristiina Kumpula.

Hänen mukaansa SPR:n ja kansainvälisen hyväntekeväisyysjärjestö Oxfamin valta päättävissä pöydissä on lisääntynyt. Myös puolustusministeriön alaisessa Turvallisuuskomiteassa on nyt ensimmäistä kertaa kansalaisjärjestön edustajana SPR:n hallituksen puheenjohtaja Pertti Torstila.

Punaisella Ristillä on niin paljon kysyntää, että se joutuu lähinnä miettimään, mihin vetää rajat. Välillä järjestölle yritetään sälyttää kunnan tehtäviä.

“Laajentuminen ei voi tarkoittaa että mennään hyvinvointiyhteiskunnan peruspalveluihin. Järjestöillä on täydentävä rooli”, Kumpula sanoo.

Järjestökenttä on jakaantunut voimakkaasti. SPR:n palveluille on kysyntää, mutta moni muu järjestö on ahtailla.

“Järjestöjen rooli pienenee Suomessa”, sanoo Kepassa kymmenen vuotta työskennellyt kehityspoliittinen asiantuntija Auli Starck.

Aiemmin ajateltiin, että joka järjestöllä oma paikkansa kansalaisyhteiskunnassa. Nyt puntarissa painaa järjestön hyöty esimerkiksi suomalaisyritysten toiminnalle kehitysmaissa.

”Nähdään, että yritykset ovat tie maailman kehitykseen”, Starck sanoo.

Ajatuksista tuli käytäntöä, kun hallitus leikkasi kehitysavusta yli 40 prosenttia ja samaan aikaansa moninkertaisti yritysrahasto Finnfundin rahoituksen.

Nyt järjestöt kilpailevat kehitysyhteistyörahoista keskenään ja niiden toiminnan odotetaan olevan bisnesmäistä. Starck ymmärtää, että rahoittajat haluavat mitattavia tuloksia, mutta työ on usein pitkäjänteistä ja hidasta.

”Esimerkiksi asenteiden muutoksesta ei voi antaa heti näyttöjä niin kuin vaikka kaivojen rakennuksesta.”

Järjestöjen alasajo on maailmanlaajuinen megatrendi. Kansalaisjärjestöjen kattojärjestö Civicus kirjoittaa tuoreessa raportissaan, että sekä valtiot että yksityiset tahot yrittävät vaientaa ihmisoikeuksien puolustajia ja kansalaisjärjestöjä ympäri maailmaa.

YK:n kokoontumis- ja yhdistymisvapauden erityisraportoijan mukaan järjestöjen tila yhteiskunnassa ei enää edes kapene, vaan monissa maissa se on kokonaan kadonnut.

”Kehityssuunta on ollut sama useamman vuoden. Ihmisoikeustyön rajoittaminen on kiihtyvä trendi”, sanoo Ilari Lovio Kansalaisjärjestöjen ihmisoikeussäätiö Kiosista.

Syyskuun yhdennentoista iskut vuonna 2001 aloittivat järjestöjen ahdingon. Terrorismin vastaista sotaa käytetään tekosyynä kansalaistoiminnan rajoittamiseen. Järjestöjen epäillään olevan valtion vihollisia. Viime vuosina 60 maata on säätänyt lakeja, jotka hankaloittavat erityisesti ihmisoikeuspuolustajien toimintaa.

”Samat menetelmät rajoittaa järjestöjen toimintaa ovat levinneet maasta toiseen”, sanoo Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kaari Mattila.

Ulkomaisen rahoituksen vastaanottaminen on kielletty Venäjällä, Intiassa, Etiopiassa, Zimbabwessa. Samaa harkitsee Kiina.

Ulkoministeriön alivaltiosihteeri Elina Kalkku vahvistaa, että ihmisoikeustilanne maailmalla on huolenaihe. Vapaan kansalaisyhteiskunnan asema on heikentynyt.

”Suomalaisilla järjestöillä on nyt tärkeä tehtävä. Ne voivat näyttää muille maille kansalaisyhteiskunnan mallia”, hän sanoo.

Mutta eikö tämä ole vaikeaa nyt kun kehitysyhteistyörahaa leikataan?

”Leikataan, mutta eihän kehitysyhteistyö lopu.”

Tweet