TPK

Niinistö haluaa puolueettomaksi presidentiksi – riittääkö Haaviston taa kansanliikettä?

29.5.2017 16.15

Sammeli Heikkinen

Presidentti Sauli Niinistön vahvuus ei ole yksiselitteisyys tai selkeys. Niinistön odotettiin kertovan maanantai-iltapäivän tiedotustilaisuudessaan, lähteekö hän tavoittelemaan toista kautta presidenttinä.

Lyhyen mutta polveilevan alustuksen jälkeen Niinistö kertoi näin tekevänsä. Siis jos kansan tukea löytyy.

Niinistö tekee tempun, jota ei ole Suomen poliittisessa historiassa aiemmin nähty. Hän tavoittelee ehdokkuutta valitsijayhdistyksen kautta, ei kokoomuksen presidenttiehdokkaana.

Niinistön kampanjaväen on kerättävä 20 000 äänioikeutettua henkilöä valitsijayhdistyksen taa. Sen jälkeen yhdistys voi asettaa Niinistön presidenttiehdokkaaksi.

Istuvan presidentin lähtö vaaleihin valitsiyhdistyksen kautta on ennenkokematon tilanne. Toisaalta presidentti on valittu suorilla vaaleilla vain neljä kertaa.

Presidentti on Suomessa puolueeton, sillä virkaan astuessa luovutaan puolueen jäsenkirjasta. Tämä ei ole estänyt asettumista puolueen ehdokkaaksi. Kekkosen jälkeen istuva presidentti on valittu uudestaan kahdesti, molemmilla kerroilla puolueen ehdokkaana. Mauno Koivisto vuonna 1988 ja Tarja Halonen vuonna 2006 olivat molemmat sdp:n presidenttiehdokkaita.

Valitsijayhdistysten kautta presidentinvaaleihin on noussut puolentusinaa ehdokasta. Ensimmäisissä suorissa vaaleissa vuonna 1994 valitsiyhdistysten ehdokkaita oli peräti neljä. Edellinen puolueiden ulkopuolinen ehdokas oli Arto Lahti vuoden 2006 vaaleissa.

Valitsijayhdistysten ehdokkaiden määrä on siis ollut vähäinen ja menestys heikkoa. Parhaan saaliin keräsi vuoden 1988 vaaleissa Kalevi Kivistö, joka sai vaalin suorasta osuudesta liki 10 prosenttia.

Sauli Niinistön tapaan tehdä asioita sopii lähteä presidenttikisaankin mutkan kautta ja hieman ehdollisesti, jos tukea nyt sattuu löytymään -tyyliin.

On itsestään selvää, että Niinistö saa 20 000 tukijaa ja valitsijayhdistyksen taakseen. Aivan yhtä selvää on se, ettei Niinistöä voi verrata aiempiin valitsijayhdistyksen yrittäjiin.

Helsingin Sanomien viime vuonna teettämän mittauksen mukaan liki yhdeksän kymmenestä suomalaisesta oli tyytyväisiä Sauli Niinistöön presidenttinä.

Samantasoista suosiota nautti aikanaan myös Tarja Halonen. Presidentin asema Suomessa on julkisuudessa vahva, eikä hänen tarvitse liata käsiään päivänpolitiikassa, joten pohjoiskoreamaiset hyväksyntäprosentit ymmärtää.

Niinistön temppu tekee presidenttipelin kiinnostavammaksi. Lähtökohtaisesti näyttää siltä, ettei muilla ole mitään mahdollisuuksia huippusuosittua Niinistöä vastaan.

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo ehätti heti tuoreeltaan Twitterissä julistamaan kokoomuksen tukea Niinistön hankkeelle ja STT kertoi pian kokoomuksen aikovan julistavan Niinistön ehdokkaakseen. Julkisuudessa kokoomuksen terävä pää tuskin voikaan muuta kuin hymyillä, vaikka leukaperiä pakottaisin.

Toki Niinistön erkaantuminen puolueen syleilystä voi sopiakin kokoomukselle. Parhaassa tapauksessa "oma mies" saa jatkokauden presidenttinä ilman että puoluekoneistoa tai edes puolueen kassaa tarvitsee pahemmin rasittaa kampanjoinnilla.

Niinistölle itselleen valitsijayhdistyksen luominen on kansan kannatuksen mittaamista. Tätä kautta presidenttinä jatkaminen varmasti toisi tunteen siitä, että hän on nimenomaan koko kansan presidentti.

Niinistön taa yritetään siis saada laaja, puolueen rajat ylittävää kansanliikettä. Tuntuuko tutulta?

Niinistön uskallusta heittäytyä valitsijayhdistyksen varaan kyseli jo viime vuoden puolella rovaniemeläinen vihreä valtuutettu Miikka Keränen. Keränen muistutti, että vuoden 2012 vaaleissa Pekka Haaviston tueksi perustettiin sitoutumaton kansalaisvaltuuskunta, vaikka tämä vihreiden ehdokas olikin.

On kiinnostavaa nähdä, miten vihreiden presidenttiehdokkaan kampanjakoneisto vastaa nyt haasteeseen, jossa istuva presidentti yrittää saada käyntiin samantyyppisen ilmiön kuin Haavisto onnistui nostamaan edellisissä vaaleissa.

Mahtuuko Suomeen kahta kansanliikettä yksiin presidentinvaaleihin?

Toinen kysymys on, vaikuttaako Niinistön päätös demareiden ja persujen presidenttiehdokasasetteluun. Periaatteessa puolueen suorasta tuesta riippuminen voisi jättää Niinistön sivustan haavoittuvaiseksi vaikkapa päättäväisen puoluekoneiston ajamalle karismaattiselle demarille. Sellainen demari pitäisi van ensin löytää.

Nyt näyttää todennäköiseltä, liki varmalta, että Niinistö menee jatkokaudelle valitsijayhdistyksen puolueettomana ehdokkaana, "aitona" koko kansan presidenttinä.

Tilanne on kuitenkin, kuten sanottu, ennenkokematon. Ja kahdeksan kuukautta on pitkä aika.

Tweet